torstai, 17. joulukuu 2015

Tulinen tipu

Marinointi on

Näyttää tylsältä...yksi kuva voi valehdella enemmän kuin tuhat sanaa. Tylsyys on kaukana tästä tipusta.

sunnuntai, 26. toukokuu 2013

Pyörä pyörii 2

Karttaa katsottaessa Kemin pohjoispuolella on alue nimeltä Pajusaari. Nyt en kerro tästä saaresta, se saa luvan odottaa toista kertaa. Kerron nimen siksi, että sen kautta pääset Kilisaarelle- keskustasta päin tullessa käänny Pääskylän kohdalta oikealle, et voi erehtyä. Seuraa tietä, eksyä et voi koska risteyksiä ei ole. Itseasiassa saari muuttuu tien levyiseksi. Oikealle puolelle jää Ketankari ja vähän edempänä Plauerinkari. Näiden kahden karin välissä on pieni saari jossa on vielä pienempi mökki. Olen aina sen nähdessäni miettinyt tarinaa joka siihen liittyy. Mökin ovi on Isohaaralle päin, välissä tietysti moottoritie. Miksi mökki on tehty siihen? Kuka sen on tehnyt? Milloin se on tehty? Haluaisin tavata ihmisen joka tietäisi mökin tarinan. Uskoisin mökin olevan vanhempi kuin moottoritie- muutoin sen sijainnissa ei ole mieltä. Toisaalta mökin täytyy olla uudempi kuin Isohaaran pato- jos mökki olisi vanhempi niin se ei olisi kestänyt kevättulvien mukanaan tuomia vesimassoja. Nyt tiedänkin mökistä jo jotain, sen enempää en usko siitä koskaan tietävänikään.

Plauerinkarin ensimäisessä nokassa on vedenjakaja josta pääsee vielä pyörällä yli. Mahdollisuutena on käydä nokalla shokeeraamassa moottoritietä tai sitten kääntyä vedenjakajalta Saarenotsan nokan kautta kohti Leirikeskusta. Kapean kannaksen polku on hiekasta pehmeä, pari sataa metriä pyörää voi joutua taluttamaan. Melkein varkaiten tulee eteen Leirikeskus joka palauttaa takaisin maanpinnalle. Maaston nopea muuttuminen täydestä lehtimetsästä tiheäksi- ja sammaloituneeksi havumetsäksi on hämmästyttävä. Maastojen täydelliset vastakohdat huomaa vasta niiden tuoksusta- aikaisempaa puolentunnin matkaa hallitsi kostea- ja multainen tuoksu. Sellainen mistä luulisi onkimatojen löytyvän ilman ihmeempiä etsimisiä. Maaston vaihtumisen lisäksi vastaan tulee jälleen ihmisten aikaansaannoksia, vielä vanhaa sellaista. Rakennuksia aikakaudelta jolloin Kemijoki oli

maanantai, 21. toukokuu 2012

Paahtaja muuttaa...

Kolmen vuoden projekti nimeltä Paahtaja päättyy tähän kirjoitukseen....vain syntyäkseen entistä uljaampana:

http://www.paahtaja.com/

Klikkaa siis linkkiä ja seuraa jatkossakin Paahtajan matkaa!

torstai, 17. toukokuu 2012

Back to basics...Pizza Margherita

Aina välillä on hyvä palata perusasioihin, resepteihin joista jokin on saanut alkunsa. Valitettavasti nyt, kun kyseessä on pizza, en lähde ihan alusta. Hyppään pizzan historiasta iloisesti yli ensimmäiset 3000 vuotta, ajat jolloin sanalla pizza tarkoitettiin mitä tahansa vehnäpohjaista paistosta, kaikki ne antiikin aikaiset pizzat jotka päällystettiin pelkästään yrteillä ja hunajalla.

Pizza alkoi alkoi kehittymään nykyisen kaltaiseksi pizzaksi 1700-luvun lopun Napolissa. Tomaattia ei enää pidetty uudesta maailmasta peräisin olevana myrkkykasvina- ylhäilistö ei sitä suuhunsa kuitenkin laittanut. Lähes puoliväkisin napolin seudun köyhät alkoivat jatkamaan sillä maissi ja vehnäpohjaista ruokavaliotaan...samoihin aikoihin myös alueen leipurit keksivät lisätä sitä perinteisiin oliiviöjyllä, basilikalla ja oreganolla maustettuihin leipiinsä. Ensimmäinen pizzeria perustettiin vuonna 1830, liikeidea osoittautui kannattavaksi, siitä todisteena kyseinen liikeyritys on vieläkin toiminnassa, vieläpä alkuperäisessä osoitteessakin.

Vuonna 1889 pizzan historiaan astui mies jota lienee kiittäminen nykyisenkaltaisesta pizzasta- tai ainakin sen tunnetuksi tuomisesta, Raffaele Esposito sai kunnian tarjoilla pizzaa kuningatar Margheritalle rouvan ollessa vierailulla Napolissa. Raffaele oli fiksu mies, tai ainakin omisti kohtalaisen pelisilmän, Raffaele keksi lisätä pizzaansa tomaatin ja basilikan seuraksi myös mozzarellan...ja erehdyttävästi pizzassa olikin esillä tuoreen Italian kansallisvaltion lipun värit. Sen jälkeen kaikki onkin ollut pelkkää nousujohteista maailmanvalloitusta. Kerrotaan myös, että Yhdysvaltalaiset sotilaat veivät pizzan tuliaisina kotimaahansa palatessaan Euroopasta toisen maailmansodan jälkeen...juttu jota itse ainakin epäilen, ensimmäiset pizzeriat kun oli perustettu jo 1800-luvun puolella Italialaisten siirtolaisten toimesta. Mutta, Yhdysvalloissa pizzaan keksittiin kuitenkin lisätä juustoa aina sitä tarjottaessa...syynä saattoi olla sekin, että maidosta oli Yhdysvalloissa ylitarjontaa, sitä pyrittiin käyttämään kaikkeen mahdolliseen.

Olisi ollut hienoa päättää kirjoitus Raffaeleen ja kuningatar Margheritaan- kyseessä lienee hienoin sattumus mitä pizzan historiassa on tapahtunut. Sen jälkeiset tapahtumat- mättöpitsat, einespitsat, pitsat joissa on täytettä useita senttejä, ovat jotain ihan muuta. Omasta mielestäni jo toiseen ruokalajiin liittyviä.

Il tricolore!!!

Pizza Margherita

Pohja:
  • n. 4 dl durumvehnäjauhoa
  • 1/2 ps kuivahiivaa
  • 1 tl suolaa
  • 3 rkl oliiviöljyä
  • 2 dl vettä
Laita kaikki ainekset, paitsi jouhoista puolet yleiskoneen taikinakulhoon. Anna koneen vatkata taikinaa parin minuutin ajan. Siinä ajassa taikinaa muodostuu hyvä sitko joka vähentää varsinaisen käsin vaivaamisen aikaa. Lisää loput jauhot ja vaivaa taikina kimmoisaksi. Pyörittele pallo jauhoissa ja anna kohota parin tunnin ajan pyyhkeellä peitetyssä kulhossa. Muotoile taikinasta haluamasi muotoinen lätty- mikäli teit taikinan huolellisesti, et tarvitse kaulinta.

Pari sanaa taikinasta, mittaan itse aina kulhoon 3 dl jauhoja- loput lisään sitten ihan kouratuntumalla. Omasta mielestäni valmiin taikinan pitää olla ennen kohotusta pinnaltaan aavistuksen nihkeää, kiinnio se ei kuitenkaan jäädä.

Täytteet:
  • 2 isoa terttutomaattia
  • 2 valkosipulin kynttä
  • 2 rkl oliiviöljyä
Poista tomaateista löysä sisus. Kuutioi tomaatti erittäin pieneksi, murskaa valkosipulin kynnet. Yhdistä ainekset. Kuumenna soosi ja anna sen "pulpahtaa" pari kertaa- pienennä sen jälkeen lämpöä ja hauduttele ja miedolla lämmöllä 1-2 tuntia välillä sekoittaen. Jos haluat soosista tasaista niin voit jyrätä sen sauvasekoittimella- välttämätöntä se ei kuitenkaan ole.
  • n. 15 isoa basilikan lehteä
  • 1 mozzarella pallo paloiteltuna.
Levitä tomaattikastike ohuelti pizzapohjalle, levitä päälle basilikan lehdet, päällimmäiseksi mozzarellan palat. Paista uunissa (niin kuumalla kuin uunista asteita saat) 7-9 minuuttia.

tiistai, 15. toukokuu 2012

Savustettua (poron vasan) maksaa

Kuten tarkkaavaisimmat naapurini ovatkin jo huomanneet, olen nykyisin onnellinen sähkösavustimen omistaja. Parvekkeelta nousevia savupilviä, tuskin on ollut vaikea olla huomaamatta. Savustus on muutenkin hieno harrastus, lähes mistä tahansa safkasta saa uuden ulottovuuden esiin, kun kuvaan astuu myös savu. Yleensä savustuspönttöön on tapana laittaa vain kalaa, joskus jotkut palvaavat myös lihaa- hirveä, poroa ja lammasta. Mutta, yksi ehdottomista ykkösistä savustetuista herkuista on maksa. Ihan oikeasti...kalvo poistettuna, hieman suolattuna on maku mitä parhain. Aavistuksen makea, sisältä rosee-plus, jotain samaa mitä mitä medium edustaa lihan suhteen.

Maksan kanssa pönttöön kannattaa laittaa myös muuta mukavaa. Shalotti- ja valkosipuli ovat ainakin herkkua, paprika myös. Olen kuullut joidenkin savustaneen laakeassa astiassa myös öljyä, idea jota on pakko vielä itsekin kokeilla.


Maksaa ja sipulia, ruokaa jonka kauneus on katsojan silmissä.

Savustettua (poron vasan) maksaa
  • 1 poron vasan maksa
  • suolaa, valkopippuria
Puhdista maksasta kalvo. Hiero pintaan reulusti suolaa ja valkopippuria. Kiinnitä maksan keskelle digitaalisen paistomittarin anturi ja savusta kunnes sisälämpötila on 60C. Aikaa siihen menee jotain 20 miniuuttia.

Tarjoile perunoiden, kermakastikkeen ja jonkin makeas kanssa. Savustettua maksa toimii loistavasti myös ruisleivän päällä.