Kaikki sai alkunsa Chiliyhdistyksen keskustelupalstalla käydystä keskustelusta joki koski Hesburgerin Kuuma Kalle hampurilaista...Kuuma Kallea mainostetaan liekeillä ja viittauksella tuotteen tulisuuteen. Itse en viitsi tällaisia "uutuuksia" edes enää maistaa, ainoa mikä on varmaa on pettymys. Parilla tölkistä ongitulla jalopenon siivulla ei mielestäni vielä kovinkaan tajuntaa räjäyttävää vaikutusta voi edes olla. Kanssani ei kuitenkaan  taida olla samaa mieltä ketjujen tuotekehityksestä ja markkinoinnista vastaavat ihmiset- kaikkea mahdollista ja mahdotonta markkinoidaan chilin mukanaan tuomalla eksoottisella mielikuvalla jolla tavallisesta tuotteesta saadaan mediaseksikäs ja sopivan rohkea ostos ihmisille jotka eivät tavallisesti pippuria oudompaa suuhunsa laittaisi.

Olen kuullut asialle useita selityksiä- kaikki pohajutuvat ajatukselle ettei Suomen pienillä markkinoilla voi menestyä kuin sellainen tuote jonka tavalliset kuluttajat hyväksyvät. Tämä johtaa siihen että kauppojen hyllyt on täytetty ruualla joka maistuu samalta riippumatta siinä käytetyistä mausteista. Tuotetta ei voi maustaa käytännössä lainkaan koska se olisi keskivertokuluttajalle liikaa...miten kuluttajat saadaan ostamaan uudenlaisia elintarvikkeita ellei niitä tuoda markkinoille? Olen ravintoloissa kuullut myös selityksen ettei annoksiin voi käyttää voimakkaan makuisia raaka.aineita koska asiakkaat valittaisivat eivätkä tulisi toiste. Hetkinen...jos asiakas ostaa kaupasta porkkanasämpylän ja se maistuu porkkanalle niin onko asia valituksen arvoinen? Entä jos Aurajuustopiirakka maistuu homejuustolle? Entä jos Chilihampurilainen onkin tulinen ja maistuu chilille...

En jaksa itkeä asiasta enempää, olen saanut oikeasti tulista ruokaa kahdesta ravintolasta Suomessa, Gringos Locosista Tampereella ja Hoa Phon Lan- Vietnamilaisesta ravintolasta Kemissä. Toisaalta...miksi tuhlata aikaa tuulimyllyjä vastaan taistelemiseen, itse tekemällä saa juri sellaista kuin haluaa.

'

Chilihampurilainen

Sämpylät (2 pientä ja 1 iso):

  • 1.5 dl vettä
  • 3 dl täysjyvävehnäjauhoa
  • 1/2 ps kuivahiivaa
  • 1/2 rkl hunajaa
  • 1 rkl juoksevaa margariiniä
  • ripaus suolaa
  • kuorimattomia seesaminsiemeniä

Sekoita kuivahiiva lämpimään veteen. Lisää vehnäjauhot ja sekoita- lisää myös loput ainet paitsi seesaminsiemet. Vaivaa taikina kimmoisaksi ja anna sen kohota liinalla peitettynä pari tuntia. Jaa taikina kolmeen osaan ja muotoile haluamasi mallaisia sämpylöitä. Pyörittele sämpylät seesaminsiemenissä ja anna niiden kohota vielä tunnin ajan liinalla peitettynä.

Paista sämpylöitä 10 minuuttia/225C.

Jauhelihapihvit:

  • 400 g naudan paistijauhelihaa
  • 1 muna
  • 1 dl paahdettua sipulia
  • 1/2 dl chipotlekastiketta
  • 1 tl jalopenojauhetta
  • 1 rkl paprikajauhetta
  • mustapippuria
  • suolaa

Sekoita kaikki ainekset keskenään ja vaivaa taikaina tasaiseksi.

Mikäli ruokakuntaasi kuuluu itsesi lisäksi lapsia tms. jotka eivät pidä voimakkaasta chilistä niin jaa taikina kahteen osaan. Loput ainekset lisätään ainoastaan tulisempaan osaan.

  • 1 tl naga morichia kuivattuna rouheena
  • 1 rkl chipotlejauhetta
  • 1 rkl valkosipulirouhetta

Sekoita loput ainekset keskenään. Anna pihvitaikinoiden maustua yhtä kauan kuin sämpylät kohoavat. Ota pihvitaikina huoneenlämpöön samaa naikaan kun sämpylät kohoavat. Muotoile halauamasi kokoisia pihvejä mutta varo sekoittamasta makuja keskenään. Ruskista pihvit nopeasti kahdessa erässä kuumalla pannulla. Kypsennä pihvit yhdessä sampylöiden kanssa uunissa.

Hampurilainen kasataan vapaavalintaisella tyylillä- väliin laitoin punasipulia, kurkkua tomaatti, tuoretta jalopenoa ja salsakastiketta. Jokainen valinnee tietysti lisukkeet omien makumieltymystensä mukaisesti.

Lisukkeeksi tein raakapaistettuja perunoita...harjatut perunat suikaloidaan pitkittäissuunnassa ja paistetaan pannulla, maustetaan pelkästään suolalla.

Sitten pari sanaa lopputuloksesta...hampurilainen oli juuri sitä mitä halusinkin- tulinen. Ei mikään mahdoton, kyyneleet eivät tulleet silmistä mutta kuitenkin sellainen että tulisen ruuan halutus ainakin sirtyi parilla tunnilla eteenpäin. Jälkikasvulta kysyin mielipidettä miedommasta versiosta eikä soraääniä kuulunut, hyvin upposi alas ja kuului vielä kavereilleen kehuvan chilipurilaisella.