Rakas Päiväkirja. Huomasin tänään olevani jo toistaviikkoa blogkaaja (tai mikä oikea termi sitten ikänä onkaan)- hc. Kun aloin historian hämärässä pitämään yllä blogiani niin olin varma että teen puhtaan ruokablogin. Eli perus blogin joka toimi reseptipäiväkirjanani. Hutiks meni. Ajatus jota olen pyöritellyt vuosikausia ei ollutkaan se ajatus jota olen ajatellut. Blogistani näyttääkin muodostuvan ihan yhtä sekava kuin kokkauksistanikin...omituinen. Pääpaino tulee varmasti pysymään (jos vain kirjoitttamisen innostus säilyy) ruuassa ja ruokakulttuurissa, mutta koska kirjoittaminen on osoittautunut niin pirun hauskaksi niin miksi jättäisin kirjoittamatta jotakin jos ajatus kuitenkin pyörii mielessäni (harvinainen ilmiö mutta satunnaisesti kuitenkin esiintyvä).

Olen huomannut blogin kirjoittamisen olevan yhtä hauskaa kuin kakarana mummolan pihassa täysillä huutaminen- huudon jälkeen kaiku vain kimpoili vaaroista takaisin. Omassa blogissa voi temmeltää ihan omassa rauhassaan vaikka onkin koko ajan julkisesti näkyvissä. Viestintä on melkein yksisuuntaista- vaikka joku sattuisikin lukemaan kirjoituksiani niin vastuu blogin herättämistä ajatuksista siirtyy lukijalle itselleen. Kun kirjoitin jutun makkaran teosta ja unohdin ainesluettelosta muskottipähkinän, en ollut sen vertaa asiasta huolestunut että olisin kirjoitusta enää jälkikäteen editoinut. Päinvastainen tapaus oli eilinen yleisluontoinen pakina jonka pilkkuja korjailin pariinkin otteeseen.

Kirjoitusten sisältöön vaikuttaa ja tulee jatkossakin vaikutamaan kulloisenkin ajankohdan aktiviteetit ja oikean elämän kiireet. Viime viikko oli töissä pirun hiljainen- tämän viikon olen puolestani ollut reissussa vieraalla paikkakunnalla.

Kun olen työreissulla yövyn pakon sanelemana hotellien tapaisissa, niissähän ei ruokaa itse laiteta. Ruuanlaitto sattuu itselleni olemaan normaalisti se siirtymä jolla käännän ajatukseni työelämästä kotielämään. Reissussa ollessa se ei olosuhteiden pakosta oikein onnistu mutta minkäs teet. Tuntuu ihan hölmöltä käydä ostaan kaupasta kahta banaania ja yhtä appelsiiniä kun normalisti ostan vähintään kolme ruokakassia tavaraa. Sitten vielä jaksan tupista itsekseni vissypullon ja sipsipussin hintaa. Syöminen iltaisin on samaten hämmentävä kokemus. Normaalisti tiedän miltä ruoka maistuu jo ennen kuin alan sitä oikeasti syömään. Nyt kun majailen pienessä hotellin tapaisessa- syön iltaisin sen ravintolassa koska muutakaan vaihtoehtoa ei ole (tai on paikallinen grilli tai täys dietti). Ravintolassa on hyvä kotiruoka, siitä en valita. Mutta kun tilaan Härkäpataa- tuntuu oudolta saada eteensä ruokaa jonka olisin voinut tehdä itsekin, ruoka siis maistuu samalta miltä maistuu myös oma tekemäni.

Tämä on voimassa vain tässä kyseisessä hotelleissa- ei muissa missä olen yöpynyt. Tampereen Scandicissa ruoka on esikypsennettyine broilereineen ihan tavallista ravintolasafkaa mitä ruoka ravintoloissa yleensäkin on. Grilleillä ruuan maku poikkeaa korkeintaa rasvan iän takia. Suurinosa pitserioiden lätyistä on sitä perus kamaa ilman mitään yllätyksiä. Sama juttu kinkeissä. Eli ruoka tarjoaa harvoin yllätyksiä muuten kuin itse tekemänäni ja silloinkin tiedän sen sisältävän yllätyksen.

Sen kunniaksi etten ole kolmeen päivään tehnyt ruokaa- julkaisen reseptin jolla itse olisin tehnyt kuvan härkäpadan.

  • 400-500g naudan ulkopistia suikaloituna
  • 1 iso sipuli silputtuna
  • 2 kynttä valkosipulia silputtuna
  • muutama kierros mustapippuria myllystä
  • pari ripausta valkopippuria
  • pari ripausta kuivattua persiljaa
  • 3 rkl vehnäjauhoa
  • 1 prk kermakaltaista valmistetta
  • vettä 3-5 dl
  • lihaliemikuutio
  • rypsiöljyä paistamiseen

Ruskista liha öljyssä ja lisää sipuli kun liha on hyvin ruskistunut- eli on kypsyysasteeltaan sormin syötävää. Ruskista hetken aikaa myös sipulia. Lisää vehnäjauho ja sekoita se hyvin lihojen joukkoon. Lisää kaikki mausteet. Kun jauho on hivenen turvonnut lisää soija ja heti perään kermankaltaista. Anna kiehahtaa ja lisää vesi ja lihaliemikuutio. Anna kastikkeen kiehahtaa ja tarkista kastikkeen sakeus- luultavasti joudut lisäämään vettä n. 2dl. Jos katike on liian löysää niin tyydy kohtaloosi tai sakeuta maizenan ruskealla maissijauholla. Anna kastikkeen hautua kannen alla ainakin tunti.

Tarjoa keitettyjen perunoiden ja puolikypsän parsakaalin kera.