Karttaa katsottaessa Kemin pohjoispuolella on alue nimeltä Pajusaari. Nyt en kerro tästä saaresta, se saa luvan odottaa toista kertaa. Kerron nimen siksi, että sen kautta pääset Kilisaarelle- keskustasta päin tullessa käänny Pääskylän kohdalta oikealle, et voi erehtyä. Seuraa tietä, eksyä et voi koska risteyksiä ei ole. Itseasiassa saari muuttuu tien levyiseksi. Oikealle puolelle jää Ketankari ja vähän edempänä Plauerinkari. Näiden kahden karin välissä on pieni saari jossa on vielä pienempi mökki. Olen aina sen nähdessäni miettinyt tarinaa joka siihen liittyy. Mökin ovi on Isohaaralle päin, välissä tietysti moottoritie. Miksi mökki on tehty siihen? Kuka sen on tehnyt? Milloin se on tehty? Haluaisin tavata ihmisen joka tietäisi mökin tarinan. Uskoisin mökin olevan vanhempi kuin moottoritie- muutoin sen sijainnissa ei ole mieltä. Toisaalta mökin täytyy olla uudempi kuin Isohaaran pato- jos mökki olisi vanhempi niin se ei olisi kestänyt kevättulvien mukanaan tuomia vesimassoja. Nyt tiedänkin mökistä jo jotain, sen enempää en usko siitä koskaan tietävänikään.

Plauerinkarin ensimäisessä nokassa on vedenjakaja josta pääsee vielä pyörällä yli. Mahdollisuutena on käydä nokalla shokeeraamassa moottoritietä tai sitten kääntyä vedenjakajalta Saarenotsan nokan kautta kohti Leirikeskusta. Kapean kannaksen polku on hiekasta pehmeä, pari sataa metriä pyörää voi joutua taluttamaan. Melkein varkaiten tulee eteen Leirikeskus joka palauttaa takaisin maanpinnalle. Maaston nopea muuttuminen täydestä lehtimetsästä tiheäksi- ja sammaloituneeksi havumetsäksi on hämmästyttävä. Maastojen täydelliset vastakohdat huomaa vasta niiden tuoksusta- aikaisempaa puolentunnin matkaa hallitsi kostea- ja multainen tuoksu. Sellainen mistä luulisi onkimatojen löytyvän ilman ihmeempiä etsimisiä. Maaston vaihtumisen lisäksi vastaan tulee jälleen ihmisten aikaansaannoksia, vielä vanhaa sellaista. Rakennuksia aikakaudelta jolloin Kemijoki oli