Mitä ero on haaveella ja unelmalla? Onko haave pieni unelma, vai unelma pieni haave?

Minä en ainakaan tiedä- tarvitseeko minun tietääkään? Itse käytän niistä termiä Siniset ajatukset. Miksikö juuri siniset ajatukset eikä joku muu? Joskus yläasteella ollessani olin kovasti hurahtanut sarjakuviin, en pelkkään Aku Ankkaan ja Korkeajännitykseen vaan sarjakuvaan taidemuotona. Robert Grumb ja underground sarjakuva olivat tehneet minuun lähtemättömän vaikutuksen yhdessä Markku Paretskoin palkkalistoilla olleiden kanssa. Olin koko 15-vuotiaan päättäväisyydellä varma siitä, että minusta tulisi sarjakuvapiirtäjä tai tieteiskirjailija- mieluiten molempia. Olin varmaan paskanjauhaja parhaimmasta päästä (kuten nykyisinkin) ja innostuin kaikesta mahdollisista epäolennaisuuksista (kuten nykyisinkin). Olin taivaanrannan maalari, ja sen myös kuulin. Minkä värinen on taivas (tai sen oletetaan olevan)- sininenpä tietysti.

Entä jos asia jota olet pitänytkin pelkkänä unelmana toteutuisikin? Ja toteutuessaan paljastuisi joksikin ihan muuksi kuin olet ajatellut. Jonkun vanhan Hämärän rajamailla sarjan lopputekstissä oli lause:

"Unelmat on viisasta pitää salaisuuksina- muuten ne voivat toteutua".

Onko taustalla syvempi viisaus vai pelkkä realistin syvällä rintaäänellä lausuttu aforismi? Inhottavaa siinä on ettet tiedä ennenkuin olet kokeillut. Katsonut kortin taakse ja sen nähtyäsi huomannut ettet olisi sitä halunnut nähdä. Peruuttaa et enää voi, entinen päiväuni on muuttunut yhdeksi koetuksi asiaksi muiden kokemusten joukossa.

Vuosi sitten odotin Porto Alegren kentällä oman koneeni ovien aukaisua. Viereiselle portille rullasi jonkin Perulaisen tai Chileläisen lentoyhtiön kone, joka ulkonäöstä päätellen oli ylittänyt Andit siivet vuoret harjoja raapien- muutamaan sata kertaa. Muistin siellä yhtäkkiä yhden vanhan sinisen ajatukseni...joskus, ties kuinka monta vuotta sitten, telkkarissa tuli kahvimainos jossa pohjoismaisen näköinen nainen istui junassa yhdessä pontso asuisten ihmisten kanssa. Taustalla näkyi kovasti Andeihin viittaavat maisemat, Mainoksen taustalla soi lisää vettä myllyyn laittava, aavistuksen salaperäinen musakki. Tuon mainoksen peruja olen saanut jonkin kiihokkeen Andeihin ja etelä-amerikan itärannikkoon. Yksi sinisestä ajatuksistani on matkustaa Tulimaahan ja takaisin- se on siis unelma, ei konkreettinen päämäärä johon pyrkisin. Unelman taustalla ei ole mitään kahvimainoksen synnyttämää mielleyhtymää suurenpaa- se on vain unelma jossa istuisin väsyneenä gringona jossakin pirun kaukana junan kyydissä. En usko koskaan ajautuvani elämässäni tuota hetkeä lähemmäs unelman kohdetta- lentokoneen mukana matkustaneet ihmiset tulivat sieltä! Olen ollutkin pirun kaukana ja pirun väsyneenä gringona yksistään eksoottisessa ympäristössä- ei siinä mitään hohdokasta ollut. Ei se kuitenkaan sitä unelmaa latista, päinvastoin. Ei unelman tarvitse olla saavutettavissa oleva konkreettinen asia.

Yksi muista sinisistä ajatuksista on pyöräily Dalmatiassa tai Portugalin pohjoisosassa. En tiedä mistä olen sen päähäni saanut. Omalla kunnollani olisin luultavasti pahassa pulassa maastopyörän kanssa keskellä jotain rannikon vuoristoa. No olisi myös hienoa olla tryffelijahdissa siihen koulutettujen sikojen kanssa. En ole koskaan maistanut oikeaa tryffeliä mutta hienoa se siltikin olisi.

Nyt alan jo pikku hiljaa päästä aiheeseen- siitä se ajatus sitten lähti. Olen vuosikausia myös lukenut kaikkea mahdollista ruokaan-, ruokakulttuurin ja gastronomiaan liittyvää...tarkoitan kaikkea mahdollista. Vanhoista keittokirjoista ruokalehtien molekyyligastronomiaa käsitteleviin artikkeleihin. Kuvauksia hienojen ravontoloiden toinen toistaan upeammilta kuulostavista luomuksista. Thomas Kellerin French Laundry- vaikka Per Se:n takana on sama vaikuttaja, vaikka Per Se on rankattu alkuperäistä korkeammalle- unelmoin nimenomaan French Laundrystä. Entäpä El Bulli- maailman parhaaksi rankattu ravintola. Entä oma kotimainen kovan kaliiberin Chez Dominique- Suomen ainoa kahden kumiukon ravintola. Toinen toistaan hienompia ja unelmia nostattavimpia tarinoita ravintoloista joihin ei ole tarkoituskaan päästä. Niistä unelmoidaan. Annoksista joissa mikään ei ole sattuman tulosta, kun annoksen asettelua on ajateltu pitempään mitä ruuan valmistusta. Annoksia jotka itsessään ovat suurenmoisia taideteoksia. Elämää suurempia.

Nyt olen mennyt rikkomaan unelmien lain ensimmäistä kohtaa. Olen menossa syömään ja paikkana on Chez Dominique. Huonosti sijoittuvien lentojen takia tulevalle työreissulle tulee Helsingissä aikaongelma. Mitä tehdä viisi tuntia Helsingissä? Työkaverin suunniteltiin syömässä käyntiä ajan kanssa- sitä perinteistä, muutama kalja vielä päälle. Paljastui kuitenkin että Chez on ollut kummankin toivelistalla vuosikausia. Tuumasta toimeen- yhdellä soitolla pöytä järjestyi kahden viikon päähän juuri haluttuun aikaan! Uskomatonta! Jotain iloa lamastakin- Chez:stä saa nyt pöydän kahden viikon varoitusajalla.

Saako unelmien toteutumisesta olla iloinen jo etukäteen? No ei tietenkään, vaaranahan on ettei se toteudu (Olen kuitenkin). Tai vielä pahempaa, mitä jos unelma ei olekaan unelman arvoinen? Mitä jos Chez paljastuukin pelkäksi pipertäjien ylihintaiseksi snobbailuksi jolla ei ole mitään tekemistä ruuan kanssa? Se riski tässä tapauksessa on vain otettava.