Perinteinen matkaeväs on lapin perukoilla ollut ilmakuivattu liha ja yleensä vielä poro tai hirvi. Poron kylkeä on kuivattu matkaevääksi sen sisältämän kuun eli rasvan takia. Tämä on tehnyt jo muutenkin energiapitoisesta kuivalihasta vieläkin jämäkämpää evästä. Kuu kun mahdollistaa lihan suoran paistamisen pannulla ja sen suoran särpimisen vaikka leivän nyssäkällä tai puukolla.

Joku aika sitten luin Conn Igguldenin kirjoittaman Valloittaja- Tasangon susi. Kirja aloittaa fiktiivisen tarinan Temudzinistä- jonka historia tuntee paremmin Tsingis-kaanina. Kirjassa on perikin kuvausta mongolien perus evään, kuivatun lampaanlihan tiristämisestä nuotiolla. Vaikka aikakausi, ympäristö ja elukka on eri- on raaka-aineen käyttö kuitenkin sama...rasvaisen kuivalihan paistaminen nuotiolla omassa rasvassaan. Pelkkä mielikuva näistä molemmista tapahtumista herättää Viisikoistakin tutuksi (ainakin itselleni) tulleen mielikuva kuolaamisen. Vai voiko joku muka kieltää Viisikoiden vaikutuksen lapsuuden mielitekoihin...itse olin ainakin hieman katkeran siitä että meillä ruokaa pidettiin jääkaapissa eikä ruokakomerossa & siitä että ruuan teki äiti eikä talouden hoitaja- jonka vahtivien silmien alta olisi pitänyt pystyä livahtamaan ruokakomeroon vohkimaan englantilaista hedelmäkakkua (mutta tämä on taas ihan eri juttu).

Miten sitten peräpohjolalainen perinneruoka ja mongolialaisten retkieväs liittyy tähän juttuun? No koska matka on pitkä ja tärkeintä ei ole päämäärä vaan matkanteko, niin ei hirveästi mitenkään. Sattui vain sopiva tilaisuus ja odottamanton mielihalu käristyksestä töistä kotiin tullessa. Olin arvannut saavani tänään töissä ilmaisen lounaan ja olinkin suunnitellut puoli viiden safkaksi ns. (liha) pyöryköitä - ajattelin että itselläni ei kuitenkaan ole iltapäivästä nälkä...joten vaihtoehtoisen lisukkeen kokeiluun ei suurempaa kynnystä ollut.

Kuivattua poroa tai lammasta ei valitettavasti ollut mutta kuivattua kantturaa senkin edestä. Alkuperäinen ajatukseni oli se että olisin paistanut vuollun kuivalihan voissa ja syönyt kera keitin perunoiden (muille ns. lihapyöryköitä). Keittiössä vallinneesta ilmapiiristä tulkitsin ettei tänään ollut oikea päivä kuoria perunoita vaan paremminkin tehdä perinteistä spagettia. Pikainen analyysi jääkaapin tarjonnasta tuki myös valintaa- Voi oli loppunut! Ei hätää- oliiviöljyä ja kermaa oli eli tilanteen saattoi vielä pelastaa...loraus öljyä ja lihat ja ronskisti pilkottu sipuli käristymään & purkki feikki kermaa perään. Avot- oletuksena tottakai että hyvää tulee. No kyllä tuota nälkäänsä söi mutta kyllä tuo pöperö olisi vaatinut ainakin tunnin haudutuksen- eli huomattavasti pitemmän ajan kuin viisi minuuttia. Mutta, se alkuperäinen ajatus, eli kuivalihan paistaminen voissa on takuulla hyvää. Taidan ostaa seuraavalla kauppareissulla savukylkeä ja paistaa sitä tuon kuivatun kantturan kaverina (ilman kermaa)...nam nam.

Lopuksi...jos joku käsitti "ns. lihapyörykät" vittuiluksi niitä valmistavia yrityksiä kohtaan niin käsitti aivan oikein. Saarioinen ja Pirkka, ennenkuin haastatte minut oikeuteen niin voisitteko selittää mitä tekemistä elintarvikevärillä on lihapullissa? Tai miksi ns. lihapyöryköitä kutsutaan lihapyöryköiksi jos niiden lihapitoisuus on 50%? Ja mitä hittoa on "lihaan verrattavat valmistusaineet"?