Kun nakki nasahtaa ja eteen tulee työmatka vielä pienemmälle teollisuuspaikkakunnalle kuin oma kotikaupunki niin kusessa ollaan! Yleensä se tarkoittaa että tarvittava aika on jotain "tule nyt ens alkuun vaikka viikoksi"- tyylistä, kukaan ei edes tiedä miksi sinne on ulkopuolinen pyydetty ja mikä pahinta- sieltä ei saa edes ruokaa! Kun reissupaikkakunnan työpaikkaruokalassa ei ole ainuttakaan paikallista asiakasta ja kahvilinjalla on enemmän asiakkaita kuin ruokalinjalla- on aika aloittaa dietti ja siirtyä sämpylän syöntiin tai ihan puhtaasti kahden aterian päivärytmiin. Asiassa on vain yksi ainoa ongelma¨- kukaan ei takaa että illalla on yhtään parempi flaksi safkan suhteen. Pahimmassa tapauksessa kulinaarinen nautinti voi muodustua pikaisesti paikallisella grillillä hutaistuksi makkaraperunoiden syönniksi. Syönnin nopeudella en viittaa grilliruuan makuhermoja hivelevään makuun vaan viereisen pöydän paikallisen ammattikoulun potkunyrkkeilykerhon jäsenten tuijotukseen jolla tunnetusti on syöntiä nopeuttava vaikutus.

Tällä kertaa onneksi viimeisin pelko ainakin ensimmäisen päivän illan osalta oli aiheeton. Hotellin ruokatarjonta sisälsi epämääräiseltä kuulostavan Välimeren kalaa vielä epämääräisempään 8 eken hintaan Tuolla hinnalla ei nykypäivänä tahdo saada ruokaa edes lounasaikaan.

1240331480_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Välimeren kala paljastui kuhaksi jonka kyytipoikana oli paistettua kesäkurpitsaa ja feta-oliivi kermakastiketta. Mahtavaa! Edes aterian lisukkeena olleet pakastevihannekset eivät latistaneet iloani nauttiessani päivän ainutta lämmintä ateriaa. Mikäli nuo vihannekset olisivat olleet tuoretavaraa- ei hinnan kolmella kertominen olisi ollut edes liioittelua. Iloisia yllätyksiä tulee näköjään silloin kun sitä kaikkein vähiten odottaa.

Btw...sivistin itseäni lukemalla syönnin jälkeen päivän Iltiksen. Lehdessä oli juttu eilisestä Tarjan Medvedevin kunniaksi järjestämästä iltatilaisuudesta. Tilaisuudessa oli kuulemma esiintynyt Stratovariuksen Timo Kotipelto. Milloin hevistä tuli salnkikelpoista? Ja mistä lähtien oma musiikkimakuni on mennyt yksiin Venäjän presidentin kanssa! Hieno juttu joka tapauksessa...ja jos muusta ei Venäläisiä voi onnitella, niin ainakin hyvän musiikkimaun omaavasta presidentistä.

Terkkuja Dmitrille.