Tätä kirjoittaessa alkaa Joulu, eli Yule olla jo paremmalla puolella. Itselläni tulee jo korvistakin kinkku ja suklaa...yäk, koko kuluneen vuoden suklaakiintiö on tullut vedettyä napaan parin päivän aikana, naama on turvoksissa kaikesta suolakalasta ja juustoista, kinkkukin maistuu enää vain paistetulle sianlihalle...huomasin tänään aamulla kaipaavani tutttua ja turvallista ateriarytmiäni. Aamulla ruisleipää ja jugurttia, lounaalla salaattia ja vähän lihaa, iltapäivällä salaattia, illalla hedelmiä ja teetä...suklaata kerran viikossa, ei kerran tunnissa. Kaikenlisäksi nyt Yuleksi tuli vielä hirveät, yli kahdenkympin pakkaset...nyt on jo toinen päivä peräkkäin kun päivä on pilalla pelkästä ulkolämpömittarin katsomisesta...-22C, no menenpä makaamaan päiväksi läppärin alle.

Paremman tekemisen puutteessa aloin jo eilen ihmettelemään sitä, että miten tähän on oikein tultu? Siis nykyistä Joulua, viikkokausien hehkutusta ostamisen ihanuudesta, kauppojen tungosta ja einesten määrän tuplaantumista. Kaiken kruunaa tavaran paljous jolla nykyisin mitataan ihmisten hyvyyttä ja kelpoisuutta kunnon kansalaiseksi...jos et tätä halua niin olet joko epäsosiaalinen, syrjäytynyt tai muuten vain omituinen. Tuntuu siltä että ihmisten rakkauden määrän jälkikasvuaan kohtaan oletetaan olevan suoraan verrannollinen euroihin joita lahjoihin kulutetaan...mitä järkee tässä on? Empiirisen tutkimuksen ja yhden kahdeksan-vuotiaan käytöstä tutkimalla olen tullut siihen tulokseen, että lahjojen määrän vaikutus kääntyy päinvastaiseksi jossain 8-10 paketin jälkeen. Sen jälkeen kun aattona paketit aukaistiin, ja sen jälkeen kun jälkikasvu kantoi lahjansa omaan huoneeseen- ei pakettien sisältö ole enää kiinnostanutkaan. Lukuunottamatta yhtä, ovat kaikki lahjat edelleen koskematta ja tutkimatta samassa paikassa mihin ne aattona jäivät...fysiikassa asia kuvataan myös termillä saturaatio, kyllästymistila jolloin nesteeseen on liuennut jotain ainetta niin paljon kuin yleensä voi liueta.

Mutta, ajattelin vielä Joulun kunniaksi tehdä lyhyen yhteenvedon Joulun historiasta:

  • Joulun taustalla on pakanallinen talvipäivänseisausjuhla, talvipäivänseisausta on juhlittu ainakin 4000 vuoden ajan. Pohjois-euroopassa talvipäivänseisaus on ollut myös merkittävä hedelmällisyysriitti-päivä alkoi pitenemään ja uusi kasvukausi lähestyi

  • Talvipäivänseisausjuhlan nimenä on ollut ainakin Saturnalia ja Yule. Saturnaliaa juhlittiin Rooman valtakunnassa 17.-23.12. Vuonna 274 Aurelianus julisti päivän 25. joulukuuta Voittamattoman auringon päiväksi.

  • Roomalaiset juhlivat Saturnaliaa syömällä, juomalla ja antamalla lahjoja ystäville.

  • Kristittyjen Joululle oli alunperin neljä eri vaihtoehtoista aikaa:
    • 25.3– latinalaisen käsityksen mukaan, jos Jeesus kuoli syntymäpäivänään
    • 25.12– latinalaisen käsityksen mukaan, jos Jeesus kuoli sikiämisensä vuosipäivänä
    • 6.4– kreikkalaisen käsityksen mukaan, jos Jeesus kuoli syntymäpäivänään 
    • 6.1– kreikkalaisen käsityksen mukaan, jos Jeesus kuoli sikiämisensä vuosipäivänä
  • Paavi Julius I lopetti kiistan 350-luvulla jolloin hän kehotti kristittyjä juhlimaan 25.12. Jeesuksen syntymäpäivää samana päivänä, joka keisari Aurelianuksen ajoista oli tunnettu "voittamattoman auringon päivänä".

  • Nykyisen Joulupukin legendan taustalla on Pyhä Nikolaus joka kohdisti paljon huomiota lapsiin, jonka vuoksi häntä pidettiin keskiajalla lasten suojelijana. Esim. Hollannissa lapsille jaettiin lahjoja Nikolauksen päivänä 6. joulukuuta. Tapa levisi hollantilaisten mukana Pohjois-Amerikkaan, jossa vuosisatojen kuluessa Nikolaoksen legendasta muodostui  ns. Santa-hahmo. Nimensä Santa Claus sai hollannin Sinterklaas-nimestä, joka puolestaan polveutui Nikolauksesta

  • Vuonna 1863 pilapiirtäjä Thomas Nast kehitti oman versionsa Joulupukista. Hän lisäsi hahmolle viikset ja parran sekä puki sen turkikseen.

  • Vuonna 1931 Haddon Sundblom piirsi vuonna Coca Colalle joulumainoksen, jossa oli Joulupukki. Sundblom sai tehtäväkseen seuraavienkin vuosien joulumainoksen piirtämisen, ja aina hän teki Pukille punaiset vaatteet. 

  • Hieman erilainen hahmo oli vanhan pakanallisen Suomen nuuttipukki- mies, joka pukeutui hedelmällisyysriitin hahmoksi, pukiksi. Hän laittoi pukin sarvet päähän muuttuakseen shamanistisen perinteen mukaisesti pukiksi- pukki oli hedelmällisyyden symboli.

  • Suomessa joulun viettoon onkin yhdistynyt pakanallinen Kekri ja Talvipäivänseisaus. Talvipäivänseisauksen runsaalla syömisellä ja juomisella oli oma tärkeä tarkoituksensa. Mitä enemmän ruokaa ja juomaa ahmittiin, sitä runsaampi oli tulevan vuoden sato.

Ironisesti voisi tiivistääkin, että Joulun vietossa on palattu lyhyen tauon jälkeen takaisin pakanallisiin perinteisiin. Siinä missä vanhaan aikaan uhrattiin Ukolle, Saturnukselle tai mille muulle tahansa Jumalalle- uhrataan nyt Mammonalle ja Markkinavoimille, syöminen ja juominen on säilyttänyt asemansa vaikka merkitys onkin kadonnut.