Eipä ole vähään aikaan tullut kirjoitettua mitään tänne netin ihmemaahan. Syynä ei ole ollut se etten olisi viitsinyt, päinvastoin, kyse on ollut paremminkin aiheen tai innoituksen puutteesta. Ei ole mitään mieltä kirjoittaa juttua kanasalaatista tai jostain muusta samankaltaisesta broilerireseptistä...jotain rajaa sentään broileritehtaiden tuotteilla mässäilylle. Itse asiassa broilerista tuli juteltua (ihan oikeassa elämässä) vakavemminkin reilu viikko sitten...tai ei broilerista vaan broilerin vastakohdasta, riistasta. Pikku tenuissa tuli jutun aiheeksi ruoka- ja vieläpä liharuoka. Itse kannatan periaatteessa jonkin muun kuin tehotuotetun ruuan käyttämistä päivittäisen nälän tyydyttäjänä. Mikäli eläisin ideaalimaailmassa, en söisi lihaa lainkaan. Jos kuitenkin söisin niin eläin jota söisin olisi elänyt jonkin muun tarkoituksen vuoksi kuin oman ateriani...tai kaikkein viimeisimmässä hädässä syömälläni eläimellä olisi nimi ja jonka vielä tietäisinkin.

Periaatteessahan tuollainen idealismi olisi mahdollista aloittaa vaikka heti. Joskus saattaa kulua viikkokin että vahingossa elän ainakin melkein idealismini mukaisesti. Sellaisina viikkoina ruokalistallani on poroa tai hirveä ja syön töissä eväitä. Aika harvoin sellaisia viikkoja kuitenkaan on. Hienon idealismini romuttaa yleensä jo se, että 80% prosenttia syömästäni lihasta on tehotuotettua broileria. Lihaa jonka tuottaminen-, myyminen- ja ostaminen pitäisi kieltää lailla...tai ainakin jokaisen kananugettiannoksen tilaaja pitäisi pakottaa lapsensa katsomaan 15 minuutin dokumentti teollistetusta broilerin kasvatuksesta ja broilerin tvaiheista Hesen kananugettiannokseen.Toisaalta voidaan ajatella että kananugetit kuvaavat kaikessa karmeudessaan nykyistä teollistettua ruuan tuotantoa...prosessia jonka tuotteissa ei ole mitään luonnollista.

Mutta se siitä ja sen kestävyydestä, periaatteiden nimittäin...olen liian laiska vegaaniksi ja liian vetelä lopettaakseni tarjousbroilerin ostamisen. Puolustelen tekojani sillä tekosyyllä että mikäli täällä Huitsin Nevadassa olisi erilainen ilmasto, ottaisin mielelläni takapihalle muutaman kanan ja kukon kasvatiksi...sitten joku kaunis aamu kyllästyisin Ismon kiekumiseen ja pistäisin kukon pataan.

Suklainen Rooiboos

  • 1.5 tl maustamatonta Rooiboos "teetä" eli punapensaan lehtiä (ainakin Forsmanin tuottamaa myydään isoimmissa kaupoissa)
  • 2.5 dl kiehuvaa vettä
  • 1 pala suklaata jonka kaakaopitoisuus on 99% (tai hätätapauksessa 88%)
  • 1/3 tl kanelia
  • 1 tl Italian metsähunajaa
  • tilkka tummaa rommia (jokainen päättää tilkkansa suuruuden itse)

Valmista Rooiboos pakkauksen ohjeen mukaisesti. Lisää pieni pala suklaata, kaneli ja hunaja. Sekoittele ja lisää rommi tai ole lisäämättä. Nauti kera minkä tahansa, yksin tai hyvässä seurassa, mielellään kuitenkin villasukat jalassa.