Turkki on Turkki. Paljon muutenkaan sitä ei voi kuvailla. Maa joka on yhtäaikaa länsimainen, mystinen, outo mutta tuttu. Maa joka yhtäaikaa ihastuttaa mutta myös vihastuttaa...kaikki on kaksijakoista. Perinteisestä rantalomakohteesta ei ensimmäiseksi tule mieleen uusia makuja etsivä ruokanatsi, gastronautti jonka elämän tärkeimpänä tehtävänä on löytää makujen mustaa-aukko tai makumaailman räjäyttävä supernova. Äkkipäätään ei uskoisi mutta kebabista on kuitenkin moneksi...toki Turkiilainen keittiö on paljon muutakin kuin kebabbia mutta kebabiksi se kuitenkin mielletään. En edes yritä tässä alkaa korjaamaan streotypiaa jonka korjaamisesta en niin paljoa tiedä että sen osaisin muuttaa.

Mutta...se alkuperäinen kebabbi on jotain muuta kuin Alppien pohjoispuolella myytävä, jauhelihasta tehty mättö...olen muuten varma että kebabin myyjät saavat miljoonia mikro-orgasmeja jokaista annosta kasatessaan ja niitä Suomalaisille myydessään. Ei tällä Suomessa tarjoiltavalla Kepapilla ole mitään tekemistä Kebabin kanssa. Olen muutenkin lähes sataprosenttisen varma että kebab on jauhelihaa eli lihamyllyä vanhempi keksintö...korjatkaa jos olen väärässä, omasta mielestäni kuitenkaan en. Döner-kebab eli "pyörivä-kebab" pitäisi tehdä oikeasta lihasta- päällekkäin tiiviiksi ladotusta lampaasta tai vaikka kanasta...suurinpiirtein samaa tavaraa on myös Shawarma, ainoastaan sillä erotuksella ettei kukaan perverssi ole vielä keksinyt alkaa nimittämään mitään jauhelihakonttiä Shawarmaksi. Btw...ennenkuin kukaan vetää pikkurilliä pystyyn tai hernettä nenään niin tiedän myös Shish-kebain olemassaolon...tikkuun tökitään lihaa ja se kärvennetään- Venäjällä sama herkku tunnetaan Shaslikkina ja jossain muualla jonain muuna. Jep...nostan muuten hattua suurelle idollille Jaakko Raholalle, miehelle jolle Paahtaja on velkaa monesta tietämisen arvoisesta asiasta eikä kaikkein vähiten kebabista.

Mutta sellaista tällä kertaa, kuvat puhukoon puolestaan ja kuvakavalkaadi saakoon luvan alkaa.

Lammas-döneriä ja paikallista kuravettä pullossa. Huomatkaa jälkikasvun ennakkoluuloton suhtauminen paikallisiin erikoisuuksiin.

 

Hot chicken...kuten menu lupasi. Ei muuten luvannut turhaan.

 

Englantilaisen ruuan pahimpia perversioita: Gratinoitua perumuusia ja maksakastiketta reilulla määrällä sipulia...oli muuten hyvää.

Kana-kebab? Ei suinkaan...tortilla Turkkilaisittain.

 

Paikallisen vesipuiston vetonaula: keitettyä maissia joka maustettiin maun mukaan. Jälkikasvulla mozzarellaa ja jotain mitä en muista.
 

Lahmacun!!! Näitä myös Suomeen Please!!!

 

Shish-kebab lampaasta.

 

Välipalalla paikallisessa...vesipiipu ei kuulunut omaan menuun.

 

Ottomaanin kebabbi...saattaisi vetää yöllisen kebabin hakijan hiljaiseksi. Kysessä on kanakastike jonka valmistus lienee hyvinkin yksinkertianen...ei ruuassa mitään vikaa ollut- odotukset ja maku eivät vain kohdanneet. No joo...pitäähän jokaisessa turistirysässä olla oma ruokalajinsa jonka idea pohjautuu näyttävään esillelaittoon. Tämäkäåän ei tee siihen poikkeusta.

 Ja seuraavaksi seuraa kiitos siitä että olet jaksanut lukea rupiset riimini tänne asti...Paahtaja vieraili jälkikasvunsa kera Turkkilaisessa illassa, jep juurikin sellaisessa missä pitäisi kuolata vatsatanssijoiden perään ja helistellä itsekin hametta muiden iloksi...onneksi ei tarvinnut. En muuten halua edes tietää tämän vatsatanssijan nuoruuden haavetta. Hemmolla oli muuten tosi ihqun näköinen alaselän tatuointi, sellainen jotka ovat kovasti muodissa vastakkaisella sukupuolella.

Jos tädillä on kulkuset niin mikä se on?