Miten Alphaville-, Shiva- ja basilika liittyy toisiinsa- tai edes samaan juttuun? Ei varmasti äkkiseltään ajateltuna hirveästi mitenkään. Oikopolut kuitenkin ovat usein niitä mielenkiintoisimpia polkuja mitä kokea voi- oman korvien välisen pururadan varsinkin.

Viime viikolla kuuntelin töissä puolella korvalla YleX:ltä juttua kuolemattomuudesta. Jutun juoni meni niin, että jokin asiantuntija kertoi vakavasti sairaista ihmisistä jotka antavat syväjäädyttää itsensä kuolemansa jälkeen siinä toivossa, että tulevaisuuden tiede keksisi hoidon heidän sairauteensa- ja siinä sivussa vielä konstin herättää syväjäädytetyt ihmiset henkiin. Joo-o, sanon minä...jotain sellaista sanoivat juontajatkin- juttu karkasi miesäänellä ja naisäänellä äkkiä kuitenkin lapasista ja muutti aihetta enemmän kuin vähän. Juttuna oli loppujen lopuksi se, että mitä jos olisi mahdollista olla kuolematon- tai edes elää koko elämä nuorena mutta kuitenkin pitkään...ei siis mitään beat-elämän Live fast, die young tyylistä vaan olla vaikkapa 21-vuotias koko elämänsä.

Mitä jos tuo olisikin mahdollista? Bruce Sterlingin novellissa Pieni taikakauppa, kerrotaan salaperäisestä kaupasta jossa myydään vähän vaikka mitä. Yksi myyntiartikkeleista on nuoruuden lähteen vesi joka on peräisin vieläpä Floridasta (kauppa oli muistaakseni New Yorkissa). Eräänä päivänä vuonna 186? kaappaan astuu mies joka ei tarvitse mitään mutta on artikkelin kuultuaan valmis ostamaan tätä vettä. Hintana on vaatimattomasti koko omaisuus. Mies palaa liikkeeseen 25-vuoden jälkeen- eikä tietenkään ole vanhentunut päivääkään- eihän koko novellissa muuten mitään järkeä olisikaan. Tapahtuma toistuu lukemattomia kertoja, hinta on aina sama, koko omaisuus- ei enempää eikä vähempää. Novellin loppua en paljasta...jos haluat sen välttämättä tietää niin sitten ei auta muu kuin hommata tuo novelli jostakin.

Mutta leikisti, jos tuo olisi mahdollista niin kuka haluaisi oikeasti olla ikuisesti nuori? Tai edes nuori jotain puoli vuosisataa? Alkaisiko kaikki maistuun puulta- eli olisiko elämä jossain vaiheessa jo tylsää? Onhan elämä noin yleensäkin perus tylsää, mutta mitä jos elämässä ei olisi edes vanhenemisen mukanaan tuomaa muutosta. Kuka jaksaisi olla myöhäisteini aina? Olen varmaan tylsä kun tuollaista edes mietin- Andy McCoy ja kaikki nelikymppiset karvanoppaduudsonit ovat ratkaisseet asian elämällä elämäänsä kuin alle kakskymppiset ilman ihmeempiä murheita...mutta ne onkin niitä. Ei ne kuitenkaan ole säästyneet gravitaation vaikutukselta eli vanhenemiselta (no ei kaikki, mutta suurinosa).

Mutta mitäpä jos jonain päivänä maitopurkista hyppäisi itse suurin sarvipää ja tarjoaisi mahdollisuutta olla puolivuosisataa nuori? Jos kauppahinta olisi vielä ihan käypä- ei mitään kliseistä sielun myymistä vaan jotain ihan maallista- vaikkapa Nissani sarvipäälle ja joka vuosi 10% nettoansioista?  Tulisko diili? Takuuna voisi olla vaikka BMI ja Cooper. Painoindeksi 19-21 ja Cooperin testistä vähintään 3000 metriä riippumatta miten olet muuten elänyt...eli miten olisi, laittaisitko itse nimen tuollaiseen paperiin? Jatketaas varsin ajatusta...muutamassa vuodessa olisi tietysti kaikki ystävät-, tutut-, naapurit, sukulaiset & kaikki muut- alkaneet ihmetellä muuutoksettomuutta. Voisin kuvitella, että tilanne edellytäisi sitä ettei ihmissuhteista pystyisi kovin vakaiksi rakentamaan...viimeistään kymmenessä vuodessa olisi selvää että jotain on vialla. Entä sitten kaikki muu...miten suhtauduttaisiin ihmiseen joka näyttää kakskymppiseltä mutta kiinnostuksen kohteet on kuten kuuskymppisellä? Joooh...pitää kuopata tuo ajatusleikki- ei taivu oma ajatukseni tuollaiseen- mehevän jutun tuosta kyllä sopivan lennokkaassa mielentilassa saisi kirjoitettua.

Mutta se toinen juttu, eilen kun aloittelin tätä juttua, oli tarkoitukseni käyttää Shivaa aasinsiltana ikuisesta nuoruudesta basilikaan. Juttu meni mönkään kun koska muistin väärin intialaisen symboliikan, basilika symboloi Vishnua eikä Shivaa. ...mutta ei nyt Shivaa sivuuttaakaan voi koska jo sitä mainostin. Shiva on hindulaisuudessa tuhoava- ja luova jumala (kun taas Vishnu on pelkästään luova ja ylläpivä)- eli jumala joka yhtäaikaa antaa mutta myös ottaa. Tämähän on hindulaisuudessa toisaalta loogistakin- kuolema ei ole kuolema siinä mielessä mitä me länsimaiset ihmiset sen ymmmärrämme. Hindut ajattelevat kuoleman olevan vain siirtymätaipale sielun kierrossa. Vaikka olento kuolisikin, ei elämä kuitenkaan lopu...elämä jatkuu jossakin muodossa kuitenkin. Jotenkin olen tuon ajatellut olevan lohduttava ajatus vaikken hirveästi mihinkään sielunvaellukseen uskokaan. Mutta mikä oli, tai olisi pitänyt olla tämän välispiikin tarkoitus...ei se ainakaan jouheva sirtyminen Alphavillestä basilikaan ollut. Jaa, en mää enää oikeestaan tiedä, no eilen yritin kypsyttää ajatusta tuon ensimmäisen ajatusleikin päälle- ja olisin käyttänyt basilikin symbolismiä siltana kahden jutun välillä...ja mitä tapahtuisi jos edes vanhojen jumalien olemassaoloa kuvaava symbolismi ei olisi enää ajankohtainen- mutta antaapa olla...sekavaks meni kuitenkin.

Mutta asiasta toiseen...nyin eilen enimpiä basilikan versoja kun tuli kylvettyä ne liian tiheään. Jotain käyttöä noille tartti kehittää kun niiden kuivaamisessakaan ei kauheasti mieltä ole. Menin sieltä mistä aita on matalin, jyräsin ne vain oliiviöljyn kanssa sileäksi ja kaikki oli ok. Kuin tilauksesta oli kaapissa vuohenjuustoa ja puolivalmis patonki...jees, muuta ei tarvitakaan. PAtonki kypsäksi ja sillä aikaa lievä juuston marinointi tuolla basilikaöljyllä.

Kuvasta tuli huono, mutta makuhan se pääasia on. Jos yksinkertainen on kaunista niin tuo on kaunista. Tomaatti oli melkein jo liikaa, loput palat söinkin pelkän vuohenjuuston ja basilikaöljyn kera...ja hyvää oli. Ainoa miinus tuossa oli se, että basilikaöljyn säilyvyys oli äärimmäisen huono- ei nähnyt öljy seuraavaa päivää.