Matkailu avartaa, sanotaan- työmatkailu varsinkin. Jostakin olen joskus myös lukenut että matkustamisen huonoin puoli on matkustus. Ei ole helppoo, reissaaminen varsinkaan.Työreissussa olo kun on pirun tylsää. Yksin työreissulla vielä tylsempää.Ainoa ajanviete on töissäolo, eli se aktiviteetti josta normaalisti pyritään pääsemään eroon mahdollisimman kivuttomasti. Reissussa kyllä tuppaa näkemään asioita joita ei normaali arkena ja omassa kotiympäristössä, tai paremminkin omalla reviirillä edes huomaa.

Uusien asioiden huomaaminen johtuu varmaan siitä yksinkertaisesta syystä, että aivoilla ei ole parempaakaan tekemistä tyhjäkäynnillä kuin ihmetellä asioita jotka normaalisti hukkuisivat pelkkään informaation kohinaan. Jos en olisi nyt reissussa, en varmana olisi näin hyvin perillä sikainfluenssasta- taudista josta luin ensimmäistä kertaa aamupalalla Hesarista ja joka tulkitsijasta riippuen on joko harmiton paikallinen ilmiö tai sitten pandemia joka tulee vetämään vertoja Espanjan taudille. En tietäisi sitäkään että kuljetusalan yrittäjät pitävät tämän hetkisen laman hyvänä puolena sitä, että kuljettajat eivät heti ole ottamassa lopputiliä jos jokin asia menee tinkaamiseksi. Tämän asian kuulin tänään Botnian ruokalassa maksakastikkeen syönnin lomassa naapuripöydän jutuista. En tietäisi muuten sitäkään että vasta sulaneella pururadalla kannattaa ennemmin kävellä sen vähäisen lumen päällä kuin vieressä olevalla sulaneella maalla. Tai voi kävellä jos ei tykkää lenkkareiden putsaamisesta. Eilen lenkillä käydessä tein kompromissin, kävelin 2 eka kilsaa liejussa ja loppumatkan lumella. Tarkoitushakuisen kompromissin tuloksen oli melkein harmiton iltakävely ja melkein puhtaat lenkkarit.

Puhun tietysti omasta puolestani. Osa ihmisistä pitää reissaamisesta ja reppumiehenä olemisesta. Kait minäkin omalla tavallani pidän vaikka en sitä tunnustakaan. Tiistaiselle haukottelulle saa hyvän tekosyyn siitä, että sen voi perustella vieraassa paikassa huonosti nukkumisella- eikä sillä etten älynnyt laittaa tarpeeksi ajoissa nukkuun...kuka käski lukea kirjaa puoleen yöhön. Tavallisten rutiiniraporttien myöhästelystä saa puolet anteeksi sillä että on reissussa. Reissussa ollaan myös tekemisissä ihmisten kanssa joiden kanssa ei normaalisti asioita hoideta. Vastapuolen jutut perversistä lintukoirasta naurattaa kun sen kuuulee ensimmäisen kerran-toisella tekis jo tiukempaa, sama juttu on varmaan omissakin jutuissa. Sekin on positiivista kun oma ihmettely koetaan rauhalliseksi asioiden puntaroimiseksi- eikä siksi että jätkällä ei ole hajuakaan  koko asiasta.  

Hotellissa olo on myöskin sanonko mistä. Hotellissahan on periaatteessa äärettömän helppoa ihmisen olla. Tarvittavilla huonekaluilla (lue: sänky ja tv) varustettu huone jossa yleensä on liityntä ulkomaailmaan (lue: ovi ja ikkuna). Hotelleissa hintaan sisältyy myös aamupala joka niukimmassa vaihtoehdossakin sisältää yleensä puuron, leipää ja hedelmiä joita ei kylläkään ole tarkoitettu syötäviksi. Korkeintaan hedelmäkorista voi nyysiä omenan evääksi myöhempää käyttöä varten. Vai miten muka omenan kuorimien onnistuu terättömällä veitsellä- kuorineen sitä ei kehtaa syödä koska ei sitä viitsi vessassa käydä pesemässäkään...vai luotatko siihen että kaikki hotellien hedelmät pestään ja vaihdetaan päivittäin?

Oma lukunsa on myös reissussa ja varsinkin työreissun aikana syöminen. Kuinka moni syö normaalisti aamupalaksi sämpylää-, leseleipää-, puuroa-, jugorttia- leikkeleitä ja pekonia ja munakokkelia ja Tampereella lisäksi vielä mustaamakkaraa? En minä ainakaan! Joskus tuoreena insinörttinä sitä yritin ja seurakset olivat katastrofaalisia. Elimistö ei osaa käsitellä tuota energian määrää ilman sivuoireita. Toinen hauskuus on vielä se, että keskiverto suomalainen syö lounaansa 11 ja 12 välillä. Ihmisillä oletetaa olevan nälkä tähän aikaan. Jos jostain syystä nälkää ei ole niin sen tyydyttäminen voi myöhemmin olla keskimääräistä vaikeampaa. Ota sämpylä kahvin kanssa evääks- joo, ja sitten hiton sämpylän syönnin ajoittaminen pyörii mielessä koko hiivatin päivän!Tietysti se lounas tulee syötyä jo siitäkin syystä että seuraavasta ruuasta ei ole tietoakaan tai ruokailuun on ainakin pirun pitkä aika. Jos et syö lounasta- on seuraava normia ruoka reissussa sitten illalla. Tietysti voisi oikoa ja syödä sen lämpimän ruuan jo iltapäivän lopussa- mutta entä iltapala? Ennen nukkumaan menoa tarttis kuitenkin edes se sämpylä saada suuhun. Eli jos menet nauttimaan hotellin aamiaiskattauksen tarjonnasta koko rahan edestä- on loppupäiväsi luultavast pilalla. Ei ruokaa pitäisi joutua ajattelemaan puolta päivää..."suunnittelen tässä strategiaa aamupalalle" *reps* ja *kops* Nauru

1240925428_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Reissussa ollessa iltapala tarkoittaa päivän raskainta ruokaa joka myös illallisena tunnetaan. Kuka syö kotona pihvin tai kalkkuna gondon bleun kahdeksalta? Tai lähtee snägärille tai pizzalle! Asia on tietysti eri satunnaisilla ja harvoin sattuvilla reissaamisilla, reissuilla joille päästään - eikä jouduta. Noissa kahdessa reissaamistyypissä on ero kuin yöllä ja päivällä. Työreissut joille päästään ovat ihan ok ja sopivasti kalenteriin sijoittuvina voivat olla jopa mukavia. Täysin toinen juttu on työreissut joille joudutaan- niillä ollaan ihan oikeasti töissä. Reissut joilla iltapala tarkoittaa nälän tyydyttämistä eikä kaljalla käyntiä. Reissuja joissa hotelleissa nukutaan että päästäisiin takaisin töihin. Kaiken lisäksi hotelleissa ja hotellien pitäjillä on omituinen käsitys siitä, että työmatkalla olevat haluavat elämyksiä ja eksotiikkaa. Elämyksiä ja eksotiikka haetaan vapaa-ajalla. Ihan kivoja ne työmatkan piristäjinäkin ovat- mutta eksotiikka pippuripihvin ja pitkän tuopin muodossa menettää erikoisuutensa viimeistään kolmantena iltana. Sen jälkeen tekee jo kummasti mieli ihan vaikka puuroa tai pari voikkaria. Asiahan olisi helppo toteuttaakin- sama kattaus kuin aamullakin tai vaikka hieman supistettunakin. Hinta asetettaisiin jonnekin 15 euron pintaan niin puolipäivärahakin kattaisi hyvin sen maksamisen.

1240331503_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ne jotka haluavat välttämättä syödä illalla paremmin kuin normi-iltapalan, omaavat toivottavasti tarpeeksi älliä ymmärtääkseen ettei keskiverto hotelliketjun ravintola ole se paras vaihtoehto hinta-laatu suhteeltaan (eikä ainakaan siltä laadultaan). Bonusta tällainen iltaruoka saisi vielä siitä, että sinne ei olisi mitään asiaa kengät tai kauluspaita päällä. Verkkareissa voisi saada vaikka 5% alennuksen.