Savun hälvettyä pyydä opettajaa tarkastamaan kytkentä...vaikka juttu liittyykin savuun niin ei sentään sähkön savuun, johonkin ihan muuhun, oikeaan savuun joka syntyy poltettaessa puuta, vieläpä ihan ulkoilmassa.

Tulipa sitten vietettyä viikko kaukana kaikesta ja varsinkin sähköhellasta ja arjen huolista. En voi kuin kummastella vaikutusta joka muutaman päivän nuotion- ja tyynen järvenselän tuijottelulla on. Kliseisesti voisi sanoa että kerrankin mieli lepäsi ja huolet saivat huutia...joo, seitsemän päivän korvienvälin tuuletus tekee terää. Mikä parasta, vaikka vanhoille murheille ei ratkaisua saisikaan niin mieleen tulee roppakaupalla uusia ajatuksia- jahka pikkasen vielä mutustelen niin jotain varmasti niistäå kirjoittelenkin. Se on kuitenkin toinen juttu.

Mutta mutta...yritin olla fiksu ja suofutiksen safkauksista viisastuneena otin kuviakin avotulikokkaukista, pari kuvaa jopa onnistuikin, juttu koskekoon siis niitä. Oma bravuurini nuotiolla on ehdottomasti loimulohi. Loimulohen valmistus on kaikenlisäksi äärimmäisen yksinkertaista, ainoa salatiede jota siinä vaaditaan on aika. Isäni (vai oliko se sittenkin äitini) kuolematon toteamus on, että; kiireessä ei tule kuin kusipäisiä lapsia. Sanokaapa joku tuo viisaammin- jos siis osaatte. Eli lohen kanssa malttia on valttia, kuten kaiken muunkin punalihaisen- lämmittelyssä aika ei ole haitaksi, päinvastoin. Niin, jos ajatus pääsi harhautumaan niin juttu koski loimulohta eikä mitään muuta mieleentulevaa...eli itse asiaan.

Loimulohen valmistukseen vaaditaan tietysti nuotio- tai jokin muu, ihan mikä tahansa puuta käyttävä lämmön lähde. Käytä kuitenkin sitä nuotiota jos vain mahdollista- nuotion vieressä on huomattavasti miellyttävämpää juoda olutta kuin jonkin persoonattoman harvian peltihässäkän. Toinen vaadittava aines on sitten se lohi...ei ole kauheasti väliä minkä kokoinen, pääasia että siinä on rasvaa- ja lohessahan sitä on...ai niin, ihan varmistuksena. Älä missään nimessä mene läträämään vedellä loimutettavaksi tarkoitetun lohen kanssa. Lohessa oleva rasva on vesiliukoista- eli jos huuhtelet lohta tai suolaat sen vedessä, on lopputulos kuivahko- ei hyvä. Kahden pääraaka-aineen lisäksi vaaditaan vielä kahta lisää, olutta ja merisuolaa. Suolaa tarvitaan sopivasti, jos määrää yrittää arvioida niin 2rkl/700g on hyvä arvaus. jokin muu määrä voi olla yhtähyvä jos ei paremmikin. En ole koskaa mitannut suolaa enkä koskaan muista kuinka paljon sitä edellisellä kerralla laitoin...puoli kourallista per puolikas lohi ottaen huomioon lohen koon on siis aika jämpti. Suola hierotaan lohen pintaan samaan aikaan kun aletaan etsimään syttöjä nuotioonkin.

Enää ei tarvitsekaan muuta kuin aukaista lohi. Jos onkeen on tarttunut isomman kokoinen norjalaisen file niin toimitus on yksinkertainen, senkusta vain naulataan suoltattu file lautaan kiinni. Jos kyse onkin pienemmästä, kilon- maksimi kahden kokoisesta, on vaivaton konsti tehdä siitä ristiinnaulittua. Ristiinnaulitseminen tapahtuu siten, että lohen pää leikataan pois ja kylkiruodot katkaistaan toiselta puolelta. Tämän jälkeen lohi naulataan puunauloilla loimutuslautaan...jos loimutuslautaa ja puunauloja ei ole niin homma on vähän vaikeeta tai sitten ei. En jaksa alkaa selostamaan loimulaudan veistelelyä...tai jaksanpas. Hommaa jokin lauta jonka koko on luokkaa 20cmx50cm. Poraa lautaan reikiä parin sentin välein ja kiinnitä molempiin päihin tukikepit. Puunaulat saa helpoiten vaikka kuusen oksista vuolemalla...tuon voi varmasti tehdä vaikeamminkin ja puristit varmasti omaavat tarkentavan mielipiteen myös käytettävästä puusta, hyvä niin- koska minä en.

Kuva on vähän huono, etualalla olevat makkarat näkyvät paremmin kuin lohi...folinyssäkässä on muuten grillikylkeä, nam nam, se on kuitenkin toinen juttu. Takaisin punaiselle langalle...jos kuvaa katsoo tarkkaan niin huomaa lohen olevan pääpuoli alaspäin. Kyseessä ei ole sattuma vaan se on tehty ihan tarkoituksella- suola valuu alaspäin ja mikäli pyrstö olisi alhaalla niin siitä tulisi helposti liian suolaista. Lohta loimutellaan muutaman kymmenen sentin päässä nuotiosta, etäisyys riippuu kalan ja nuotion koosta. Rakettitiedettä toimituksesta ei kuitenkaan kannata tehdä, eli asiaa ei kannata ottaa liian vaikeasti. Ruokaa on hankalahko pilata, lohen rasva suojelee kuitenkin tuotosta ja antaa anteeksi melkoiset töppäilyt. Itse olen nyrkkisääntönä pitänyt sitä ettei lohen pinta saa muuttua yhtään ruskistuneeseen viittaavaksi alta tunnin, jos muuttuu niin etäisyys on liian pieni. Kyllä lohesta tunnissakin ja jopa puolessakin syötävää saa...kaksi on kuitenkin parempi, siinä ehtii sitäpaitsi juoda useamman oluenkin.

Jälkiruuaksi loimulohelle käypi vaikkapa lätyt. Kerta sinne nuotiolle on väen vängällä menty  niin kannattaa samalla rahalla ottaa ilo irti kokonaan savun kirvelystä silmissä. Ei vaiskaan, jos savu ahdistaa silmiä niin silloin on silmissä vika tai paikka on väärä. Yksinkertaista. Eli ne lätyt...lättyjen paistaminen nuotiolla on omasta mielestäni aavistuksen haastavampaa kuin kotona. Haastavaa siitä tekee lämmön hallinta, muurikasta tulee erittäin helposti liian kuuma. Jos pannu on liian kuuma niin silloin touhusta ei tule mitään, jos et usko niin voit kokeilla. Ai että mistä tietää että pannu ei ole liian kuuma...jos öljy poreilee mutta ei syty tuleen niin pannu on passeli. Itse ainakin onnistun ensin polttamaan pari satsia öljyä ennekuin sopiva klapin koko on löydetty.

Muurikkalättyjen salaisuus tai paremminkin niiden edellytys on rasva. Jos kalorit painaa mieltä niin voit lohduttautua ajatuksella että tuskinpa syöt nuotiolla tehtyjä lättyjä joka viikko. Jos ne kalorit painaa vieläkin mieltä niin jätä sitten syömättä- jääpi muille enemmän. Tällä kertaa salaisena aseena oli vielä ternimaito, harvinaista herkkua varsinkin kaupunkilaiselle. Jos ternimaitoa ei kuitenkaan satu olemaan niin sen voi sujuvasti korvata nyrkillisellä voita.

  • 1.5 litraa ternimaitoa tai 1.5 litraa nomimaitoa ja sekaan voita
  • 2 dl sämpyläjauhoseosta (mökillä ei ollut muutakaa jauhoa)
  • 4 munaa
  • 1 tl suolaa
  • öljyä paistamiseen

Munat vatkataan ja loput ainekset sekoitetaan joukkoon. Taikinan kannattaa antaa turvota ainakin yhden oluen ajan, mieluummin kyllä kahden. Lätyt paistetaan öljyssä tai öljyn ja voin sekoituksella jos välttämättä haluaa hifistellä.

Lättyjen päälle voi laittaa mitä tahansa käsillä olevaa alkaen lakkahillosta ja päättyen savumuikkuihin. Sokerikin riittää mainiosti eikä sitäkään välttämättä tarvita. Muurikkalätyissä on muuten sellainen sääntö että syöjä odottaa lättyä  mutta lätty ei odota syöjää...lätty kun on parhaimmillaan suoraan pannulta otettaessa.