Tässä taannoin tein carpacciota poron sisäfileestä- kerta ei jäänyt viimeiseksi...tismalleen samalla reseptillä olen tehnyt sitä pari kertaa senkin jälkeen. Kuinka ollakaan löysin pakastimeen inventaariota tehdessä palan poron vasan sisäfilettä...vasan viimeinen pala jonka sitäpaitsi luulin jo syöneeni. Ainoa järkevä käyttökohde tälle herkulle on nimeenomaan carpaccio- kaikissa muissa ruuissa tämä hieno raaka-aine vain sulautuu lihaksi muiden lihojen joukossa. Sitäpaitsi, voiko liharuoka olla enää yksinkertaisempaa kuin carpaccio? Epäilen.

Yllätysiltapalasta virkistyneenä ehdin jo hamuta tumman balsamicon tutun turvallista syleileyä fileelle, onneksi ehdin miettiä sekunnin sitä mitä olin tekemässä...miksi tumman lihan marinointii käytetään aina tummaa hapanta nestettä? Miksi ei voisi käyttää myös vaaleaa (balsamicoa)? Vaalessa on sitäpaitsi huomattavasti miedompi ominaismakukin ja onpa siinä mielestäni hitunen makeuttakin seassa...pakkohan tätä innovaatiota oli kokeilla.

Yksinkertainen porocarpaccio

Kuvassa: Vuohenjuustoa, porocarpacciota, marinoituja valkosipulin kynsiä ja tomaattikeksejä.

  • 75 g poron vasan sisäfilettä
  • 3 rkl kylmäpuristettua rypsiöljyä
  • 3 rkl basilikabalsamicoa
  • 1/2 tl savustettua merisuolaa
  • ripaus intiaanisokeria

Siivuta kohmeinen file äärimmäisen ohuiksi siivuiksi, jos yhtään epäilet siivujen ohuutta niin painele ne veitsen lappeella vielä ohuemmaksi. Sekoita öljy, balsamico ja intiaanisokeri. Vedä tuorekelmusta noin 40 cm pitkä pätkä (älä katkaise) ja voitele se marinadilla (jätä reinoille 5 cm taittovara) levitä siivutettu file kelmulle ja levitä marinadi lihan päälle. Rullaa nyt kelmu lihan päälle ja painele se tiiviiksi paketiksi. Anna maustua vajaa tunti.

Tarjoa esim. tomaattikeksien ja vuohenjuuston tai vaikka hyvän näkkileivän kera.