...vai että soijapihviä...mikset syö lihaa jos siihen on mahdollisuus...

Kiitoksia rakas Hyde tästä alkuspiikistä! Nyt estraadille astuukin illan isäntä! siinä hän on...Mr. Jekyll!!! 

That's me my friend (not misery).

Niin, miksi syödä kasvisruokaa joka vielä kaikessa karmeudessaan mielletään liharuuan jäljitelmäksi. Eikö porkkanat voi pysyä porkkanana ja soija ihan vaan papuna. Soijarouhetta myydään nykyisin melkein jokaisessa kaupassa ja se mielletään (kait) yleisesti jauhelihan korvikkeeksi. Soijarouheella kun voi korvata jauhelihan melkein missä käyttötarkoituksessa tahansa...sanovat soijarouhetta fanittavat. Btw, soijarouhe syntyy soijaöljyn puristamisen sivutuotteena, aiemmin tätä puristusjätettä käytettiin pelkästään karjan rehuksi. Jossakin vaiheessa joku fiksu hoksasi soijarouheen korkeat ravintoarvot- tai vaihtoehtoisesti vegaanit huomasivat että soijassa on korkea valkuais- ja proteenipitoisuus, eli sisältää samat ainekset kuin lihakin mutta on puhtaasti kasvikunnasta peräisin. Vegaanit käyttävätkin soijaa nimenomaan näistä syistä...ja opiskelijat kuulemma sekoittavat sitä makaroniin ihan vain siksi että kaljaan jää enempi rahaa, soijarouhe kun on erittäin halpaaa. 1.5 dl vastaa noin 400g jauhelihaa ja pussissa on rouhetta jotain 10dl luokkaa. En viitsi laskea hintojen erotusta- jos jotakuta asia innostaa niin antaa palaa vain.

Olen tehnyt kerran aikaisemmin soijapihvejä, en muista mikä niissä oli vikana- yhteen kertaan se kuitenkin jäi. Joskus alkusyksystä ostin ihan mielijohteesta pussin rouhetta, muutaman kerran olen sitten sitä sotkenut jugurtin sekaan. No tänään kävi niin ikävästi että unohdin ottaa broilerin fileet sulamaan pakkasesta. Olin juuri tullut kylältä ja nälkä oli kauhea, olin ajatellut mielessäni tekeväni currykanaa ja nuudeleita...arvatkaas raivo kun olin kulkenut vaikka kuinka monen känkkypaikan ohi ja vastustanut niistä leijuvia sulotuoksuja kotona odottavan, mukamasten sulamassa olevan brouskun tissin vuoksi. Ei auttanut itku, kaapissa ei ollut edes sitä kuuluisaa tonnikalaa...eikä sinnikään antanut periksi lähteä kauppaan, kärsitään sitten nahoissa niin jospa nahkalla vaikka paranisi muisti.

Ja nyt siihen kuuluisaan asiaan. Soijapihvien teko on äärimmäisen yksinkertaista puuhaa- sotkua kammoavien iloksi edes kädet eivät sotkeudu tätä ruokaa tehdessä.

Soijapihvit jugurttikastikkeella

  • 1 dl tummaa soijarouhetta
  • 0.5 dl pellavansiemeniä
  • 0.5 dl ruisleseitä
  • 0.5 dl kuivattua sipulia
  • 1 rkl tomaattipyrettä
  • 1 rkl kuivattua valkosipulia
  • 4 siivua kuivattua tomaattia silputtuna
  • 1 dl (kokojyvä) vehnäjauhoa
  • 1 rkl soijakastiketta
  • 1 rkl Chipotle Tabascoa
  • muutama kierros mustapippuria myllystä
  • 3 dl kuumaa vettä

Sekoita kaikki aiinekset keskenään. Anna taikinan turvota 20 minuuttia. Muotoile taikinasta leivinpaperille kahdeksan pihvintapaista.

Leivinpaperin voi pyyhkäistä ruokaöljyyn kastellulla talouspaperilla, itse en sitä tehnyt ja välttämätöntä se ei ole. Pihvit irtoavat vain helpommin öljyä käytettäessä leivinpaperista. Paista pihvejä 20 minuuttia 200C. Pihvit kuivuvat helposti liikaa- siirrä pihvit leivinpapereineen pois levyltä ja anna pihvien jäähtyä 5 minuuttia, samalla ne myös kiinteytyvät.

Pika-Pika jugurttikastike

  • 3 rkl maustamatonta jugurttia
  • 1 rkl tomaattipyrettä
  • 1 rkl bbq-kastiketta

Kaikki ainekset sekaisin ja tarjotaan pihvien kostukkeena.

Pihvien kyytipoikana oli kokojyvänuudelita ja salaattia. Juuh...arvatkaas mitä...oli muuten hyvää! Pihvit ovat ihan oikeasti hyviä vaikka pieniä epäilyksiä maun suhteen itselläni olikin. Eivät ne jauhelihapihveiltä maistu, ja hyvä niin. Pihveissä on lievästi purutuntumaa ja rakenne on jotain scanin hampurilaispihvin luokkaa. Vaikka en kasvisyöjäksi olekaan alkamassa niin kyllä näitä voisi toistekin tehdä. Maku on ihan hyvä ja valmistus jopa vaivatontakin. Luulisin näiden kestävän vieläpä hyvin pakastamisenkin.