Edellisestä kirjoituksesta on vierähtänyt tovi, onneksi ei kahta kuitenkaan. Juttu jonka ajatelin nyt kirjoittaa, jäi melkein kirjoittamatta. Miksikö- no jutun aihe liittyy omana kokemuksenani juhannukseen. Juhannuksesta on jo viikko vierähtänyt ja ensin ajattelin kirjoittaa jostain ihan muusta ja omalla kohdallani ajankohtaisemmasta- vaikkapa ruotsalaisista lihapullista, juttu ruotsalaisten köttbullareista (älä sekoita Saaroisen lihapullien kaltaiseen valmisteeseen) jää nyt johonkin toiseen iltaan.

Olen pari kertaa syönyt anopin tekemää muttia. Ensimmäinen kerta oli vuosi sitten ja toinen kerta viikko sitten- eli juhannuksena. Täytyy tunnustaa että ennen ensimmäistä mutin maistelu kertaa en osannut kuvitella millaisesta ruuasta olisi kyse. Kuvaukset ohrajauhojen keittämisestä ja tikulla reikien pistelemisestä kuulosti enemmän ruispuuron valmistukselta kuin sen mitä mutti sitten olikin. (Tähän oli tarkoitukseni laittaa kuva mutista mutta jää nyt laittamatta. Nokialaisen sininen hammas temppuilee jälleen kerran- en yksinkertaisesti viitsi alkaan värkkään sitä toimintaan.)

Valmis mutti on keittämisen jälkeen (ainakin erään Pohjois-Pohjanmaan maakunnan etäläosassa sijaitsevassa kunnassa) ryynimäistä ja ryynit ovat erittäin pieniä, melkein jauhoa. Mieleen tulee oikeastaan hieman kostunut ohrajauho, tietysti sillä poikkeuksella että ohrajauho on tässätapauksessa kypsää. Perinteisesti mutti paistetaan voissa tai nykyaikaisemmin lämmitetään mikrossa voin kera. Jaa että miltö maistui? No hyvältä! Tosi hyvältä! Olen aina pitänyt ohran perusmausta, mutissa se vielä korostuu- bonuksena on vielä rehti ja konstailematon maku ilman mitään ihmeellisyyksiä...mutti maistuu oikealta ruualta. Voissa paistetun mutin voimalla voisi hyvin kuvitella jaksavansa päivän heinän teossa tai vaikka ojankaivuussa- tai omassa tapauksessani sillä jaksoi yhden krapulapäivän normaalia paremmin.

Mutta ihan oikeasti, miksi tällaisesta- tai paremminkin tämän kaltaisista perinneruuista ei pidetä isompaa meteliä? Mutti on yksinkertainen ja terveellinenkin kuitupitoinen ruoka kun pitää voin määrän kohtuudessa. Miksi tällaista ei ole tuotu kauppojen hyllyihin? Mutin keittämisen luulisi olevan yksinkertainen toimenpiden tehtaissa joissa muutenkin käsitellään riisiä- makaroonia yms. viljapohjaisia valmisteita. Myytävä tuote olisi paistovalmis tai vaihtoehtoisesti sen voisi nauttia alkuperäisen mutin mukaisesti myös sellaisenaan. Kauppojen hyllyt on pullollaan kuskusin ja bulgurin kaltaisia tuotteita- bulguri on perinteiseltä valmistustavaltaan kaiken lisäksi hyvinkin samankaltainen ruoka kuin mutti. Mutti on kuitenkin perinteikäs ja täysin kotimainen ruoka jolla on erittäin pitkä historialliset juuret.

Vuosia sitten luin Juha Ruusuvuoren keskiaikaan sijoittuvan kirjan Kaniikki Lupus. Kirjassa syödään useaan otteeseen pepua etenkin eväänä. Olen lukenut kirjan kahteenkin kertaan ja ihmettelin molemilla kerroilla tuota pepua. Juuri äsken, noin tunti sitten sivistyin wikipediasta tiedolla, että mutti ja pepu on sama asia. Eipä mennyt hukkaan tämäkään ilta.