Mitä muistat lapsena syödyistä ruuista? Typerä kysymys, itsestään selvä asia johon jokaisella löytyy vastauksia vaikka muille jakaa- vai löytyykö? Tämä ajatus tuli mieleen jonkin sinisen ajatuksen sivutuotteena. Aloin miettimään asiaa ja itsestään selvyys muuttui joksikin muuksi.

Mitä muistan lapasena syödyistä ruuista? En mitään! No muistan jotain...ensimmäinen muisto ruuasta on jostain 3-4 vuoden tietämiltä ja isän tai äidin lauseesta; "syö ainakin se kyljys loppuun". Kyljys oli muistaakseni ns. parempaa ruokaa jota syötiin viikonloppuisin. Jonain keväänä säästin kaikki kyljyksen luut mummolaan koiralle vietäväksi jonka nimi on unohtunut historian hämärrä. Jotain epämäääräistä muistan jostain epämääräisestä lihakeitosta- sitä syödessä ihmettelin aikuisten ihmeellistä makua "lihakeittoa! Yök, en syö!". Isä perkaamassa haukea. Hauki käytiin aina ostamassa torilta ja se oli kääritty sanomalehteen. Muistan vieläkin suomustin raudan jollaista tuskin on valmistettu pitkään aikaan. Muuan vuosi takaperin etsin asiaa tehden useitakin kauppoja enkä löytänyt kuin kuperan raastinraudan tyyppisiä ohuita rimpuloita. Aika oli ennen norjanlohta ja lohen kokemaa inflaatiota. Silloin kait hauki oli edullisemmasta päästä olevaa veden elävää...nykyisin sitä on hankala saada vaikka haluaisikin. Hauki paistettiin pannulla reilussa rasvassa- pyrstöpalat oli lasten paloja koska niissä oli vähemmän ruotoja kuin muissa. Tuon lisäksi en paljoa muuta muistakaan ajasta ennen kouluun menoa.

 Muistikuvat eivät kyllä lisäänny senkään jälkeen. Ala-asteen koulusafkasta on mieleen jäänyt pinaattivelli ja veripalttu. Veripaltun valkokastiketta inhosin ja söin aina paltun kuiviltaan. Valkokastikkeesta olen alkanut pitämään vasta sen jälkeen kun opettelin tekeen sen itse. Siihen asti pidin valkoista kastiketta jotenkin epämääräisenä ja epäilyttävänä. Ensimmäsien pitsani söin yhdeksän vuotiaana- ainoa pitsa joka on jäänyt mieleen (no jos ei lasketa yhtä jonka söin pohjois Kyproksella- pitsan nimellä myyty keskiverto pölykapselia huonompi en edes tiedä mikä). Eikö muuta- no on yksi...makkarakastike! Tuossa vaiheessa astui mukaan suuri rakkauteni eli pottumuusi ja makkarakastike. Ainoa ruoka jonka makua eikä koostumusta ei saa lähteä ilman roviolla polttamisen uhkaa muuttamaan. Makkarakastike oli vakiovastaukseni kysymykseen että mitä haluaisin ruuaksi. Makkarakastikkeen symboliarvo on mielestäni jotain samaa mitä hanhenmaksa on Perigordin asukkaille tai Pizza Marinara Napolin asukkaille- se on jotain muuta kuin pelkkää ruokaa. Kun muutin pois kotoa, oli makkarakastike ensimmäinen ruoka minkä opettelin tekeen. Kun olin kolme viikkoa Brasiliassa työreissylla, oli makkarakastike ainoa kaipaamani ruoka suomesta (niin, ja leipä mutta se onkin toinen juttu).

Oikeassa makkarakastikkeessa on yksi ainoa huono juttu- se on pirun rasvaista! Joo tiedän, kaikki kiva on epäterveellistä-, vaarallista- tai laitonta mutta minkäs teet. Tämän takia makkarakastikekin (tai nykyään se alkaa useammin on nakkikastike) on kokenut omassa keittössänikin muutokseen kevyempään versioon.Itku.

1240686361_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Oikea Makkarakastike:

  • lenkkiä (HK:n sinistö tai metrilenkkiä 400g)
  • sipuli
  • ripaus valkopippuria
  • ripaus paprikajauhetta
  • reilusti voita
  • 7 dl vettä
  • 3 rkl vehnäjauhoa
  • ripaus suolaa

Ruskista pilkottu makkara voissa hyvin! Makkara ei saa palaa mutta pitää olla erittäin tummaksi ruskistettua. Lisää joukkoon sipulisilppu ja pienennä lämpöä. Tee samanaikaisesti toisessa paistinpannussa kastike, lisää nyrkki voita ja jauhot. Ruskista jauhot varovasti mutta kunnolla ruskeaksi. Värin pitää olla aikalailla sama kuin maraboun maitosuklaassa. Lisää vesi ja kiehauta. Kaada kastike makkara-sipulin päälle ja anna hautua miedolla lämmöllä ainakin tunti.

Feikki versio jota myös kevyeksi kutsutaan:

  • 400g nakkeja
  • sipuli
  • 2 rkl vehnäjauhoa
  • ripaus paparikajauhetta
  • ripaus mustapippuria
  • ripaus valkopippuri
  • 1 rkl tomaattipyrettä
  • 2 rkl soijakastiketta
  • lihaliemikuutio
  • vettä tarpeen mukaan

Pistä pilkotut nakit kylmälle paistinpannulle ja lisää lämpöä (nakeista tihkuu rasvaa pannulle joka riittää paistamiseen, Lisää sipuli. Ruskista kevyesti ja lisää vehnäjauhoa ja kaikki mausteet. Sekoita jauhot hyvin ja ruskista pari minuuttia. Lisää vesi, lihaliemikuutio ja soija. Anna kiehahtaa ja hauduta niin kauan kuin on mahdollista. Jos on hoppu niin safka on valmista vaikka heti.

Ensimmäisessä versiossa lisukkeeksi sopii oikea pottumuusi joka on tehty oikealla voilla ja kuumennetulla maidolla. Jälkimmäiseen versioon lisukkeeksi joko aito muusi tai ihan pussista tehty...mutta pussimuusi ja oikea makkarakastike= ei hyvä! Pienemmästäkin syystä on ihmisiä poltettu roviolla!