Päivän nopea...ruoka, ei juttu. Ajattelin ensin kirjoittaa vain lyhyen jutun kalapihvien teosta. Se oma vakkarini, jotain kalaa tai kaloja, mausteita, sipulia ja kaikkee kivaa. Kananmunaa ja jauhoja sidosaineeksi, ei turhaa hifistelyjä, perussafkaa joka valmistuu samalla kun palauttaa jälkikasvun ruotuun ja tenttaa saksan persoonaprominejä...ai niin, sitruuna ja inkivääri unohtui, jälkimmäistä voi laittaa reilusti.. Safka on oikeasti hiton helppo, en ymmärrä miksi kalapihvien tekoa pidetään rakettitieteen ja kulinarismin suurinpana ristisiitoksena, edes ruotoja ei tarvitse poistaa kauhean tarkasti. Fileroinnissakin tärkeintä on se että nahka edes suurinpiirtein lähtee...yleiskoneen silppuri kyllä jyrää massasta tasaista viimeistään viidessä minuutissa. Ja taas on jälkikasvu huijattu syömään vaikka mitä sellaista mitä muuten olisi turha edes yrittää...ähäkutti, söit kakara muuten tänään sipulia ja siikaa ilman ainuttakaan soraääntä. 1-0, iskä voitti. Ruuan ulkonäkö ei tietystikään hurraata huuda...varsinkaan valmistusvaiheessa, massa on sellaista harmaan-vaaleanruskeaa, todella herkullista. Hyvää tästä kuitenkin tulee uskokaa vain. Lähes samanlaisia- ja makuisia kalapihvihvejä myydään usein täällä periferiassa markkinoilla...pihveillä on aina sama maku, nimi vain hieman muuttuu.

Ai niin, ajattelin tosiaan ensin kirjoittaa nopean jutun ilman ainuttakaan moraalisaarnaa tai maailman pelastamisyritystä...tiedättekö muuten muuten mitä tapahtui skorpionille joka yritti ylittää joen kilpikonnan selässä? Se hukkui uimataidottomana koska pisti kilpikonnaa, minkä se luonnolleen mahtoi...en minäkään. Vähän paatosta, ei kuitenkaan paljoa...

...tiedättekö millaista kalaa syödään vuonna 2050? Ai ette, vastaus on viljeltyä. Maailman kalat on tällä tahdilla kalastettu meristä tuohon mennessä, todennäköistä on myöskin se, että luonnosta pyydetystä kalasta on tullut elitististä herkkua jo paljon ennen tuota. Maailman kalakannat kestäisivät helpostikin nykyisen kaltaisen kulutuksen, se kestäisi jopa senkin että ihmisten määrä tulee lisääntymään varovastikin arvioiden 10-20% samana aikana. Ainoa ongelma yhtälössä on se, että suurinta osaa pyydetyistä kaloista ei koskaan syödä. Nykyiset kalastusmenetelmät (etenkin valtamerillä) ovat vastaavanlaisia kuin avohakkuut metsänhoidossa, kaikki mikä eteen tulee lähtee mukaan. Mereen päätyy takaisin enemmän kuollutta kalaa kuin satamaan, kalojen laji tai koko on vain väärä...kaikki kalat joista ei ole erikseen määrättyä kiintiötä-, tai jos kiintiössä on myös pyyntikalalle kokomääritys- on yhtäkuin ongelmajätettä kalastusaluksen omistajalle. Kalaa jota kukaa ei välttämättä osta, jos ostaa niin hinta on olematon, roskakalasta ei makseta edes sitä mitä meillä minkinrehuksi menevästä...tai sitten kimppuun tulee EU, jonka suuressa viisaudessaan määräämiä kiintiöitä on rikottu.

...ei ole helppoa, kalastajalla varsinkaan. Vielä vähemmän hetkellisessä vakaumuksen puuskassa olevalla ruokanatsilla. Eiköhän tämä ohi mene, viikonloppuna jo varmaan vedän tyytyväisenä halpaa Norjan-lohta.

 

Yksinkertaiset yhdessä.

Siika-muikkupihvit & sinappijogurttikastike.

  • 2 isoa siikaa fileroituna
  • 300 g perattuja muikkua
  • 1 sitruunan mehu puristettuna
  • 1 sipuli
  • 3 valkosipulin kynttä
  • parin sentin pätkä inkivääriä
  • 1 til suolaa
  • 1 tl valkopippuria
  • 1/2 rkl kuivattua tilliä
  • 4 palaa aurinkokuivattua tomaattia
  • 2 kananmunaa
  • 2 rkl (täysjyvä) vehnäjauhoa

Kakikki ainekset laitetaan tehosekoittimeen. Jyrätään taiseksi tahnaksi. Muotoile leivinpaperin päälle pihvejä muistuttavia kasoja. Paista 225C/20min.

Jallu-sinappijogurttikastike

  • 200 g Turkkilaista jogurttia
  • 1 rkl kotisinappia
  • 1 tl Jaloviinaa
  • suolaa
  • mustapippuria
  • 1 dl kuutioitua tuorekurkkua
  • 1 tl hunajaa

Sotke kaikki ainekset keskenään. Anna maustua 30 minuuttia jääkapissa.