Ostin toissapäivänä kaupasta kesäkurpitsan ja josta piti tulla eiliselle salaatti mutta empä muistanut koko kurpitsan olemassa oloa vastakuin tänään. Tämän kyseisen kurpitsan olemassaolon tarkoitus olisi suunnitelmien mukaan ollut varsin traaginen. Suunnitelma A:ssa se olisi joutunut ensin viipaloitavaksi-, sen jälkeen karkeiden suolojen nesteitä irrottavan vaikutuksen alle ja lopuksi marinoitumaan balsamico-rosmariiniöljyyn. Kuvattu kohtaloa ei tälle yksilölle siunaantunut vaan kohtaloksi muodostui huomattavasti yksinkertaisempi tulos.

Eli, löysin jo pikkasen nahistuneen kesäkurpitsan jolle tartti tehdä jotain. Nälkä oli hirveä ja hellalla jo valmiiksi porisevat Saarioisten lihapullat kelpaavat myös muillekin kuin itselleni. Pannulle lievä loraus rosmariiniöljyä ja sipulia sekaan. Kevyt ruskitus (tarkoitus oli kuullottaa mutta häsläsin samalla ihan liian monen muun asian kanssa niin sipuleista tuli ruskistettuja) ja pannulle viipaloitu kesäkurpitsa perään. Heitin sekaan pari kynttä valkosipulia, reilu roiskaus kuivattua chiliä ja tottakai mustaapippuria. Jääkapista löytyi myös toissapäivänä jämäksi jäänyttä keitettyjä ohran jyviä- ne kans pannulle sekaan ja basilikaa tai rosmariiniä kans laitoin- luultavasti molempia.

Tuotos näytti juuri siltä miltä kuulostaakin- äkkiä jämistä väsätyltä ruuan tapaiselta. Mutta entäpä maku- taivaallista!. Tapojeni vastaisesti annostelin chilin ja valkosipulin kerrankin sopivasti ja ruoka oli oikeati hyvää. Ohralle tuo paistaminen tuntui tekevän gutaa- tarttee pitää mielessä vastaisuudessakin.