On aikaa siitä kun edellisen kerran tein kotona pihviä, pihvi on kait omaan ruuanlaittomakuuni liian tylsä, haasteeton tai jotain siltä väliltä...enkä pihinä miehenä oikein edes raski osta naudan lihaa. Kuluneella viikolla satuin työreissulla ihan vahingossa tilaamaan ravintolassa iltapalaksi pihvin salaatilla, medium miinuksena- kuinkas muutenkaan. Ja voi yllätys sentään, pihvi oli juuri sellainen kuin olin toivonutkin...sisältä rohkean medium, eli pihvin keskusta oli jäänyt selkeästi raa'aksi kun se muutoin oli medium- täydellistä omaan makuuni, tuon kypsempää ei hyvän lihan tarvitsekaan olla.

Eilen viikonlopun ruokia shopatessa palautui mieleen tuo hyvin paistettu pihvi...lauantain osalta ruoka olikin sitten selvä.

Naudan ulkofilepihviä ja sokeroidut balsamico-rommisipulit

  • 2*200g pihviä eli kaksi n. 4cm paksu siivua naudan ulkofilettä (nosta liha huoneenlämpöön n. 2h ennen paistoa)
  • savusuolaa
  • pippuria myllystä
  • tilkka öljyä paistamiseen

Kastike:

  • 1 shalottisipuli
  • 2 valkosipulin kynttä
  • 4 siivua aurinkokuivattua tomaattia
  • 3 rkl tomaattien öljyä
  • 2 palaa ruokopalasokeria
  • ripaus mustapippuria
  • 1 rkl tummaa rommia
  • 4 rkl vaaleaa balsamicoa
  • ripaus kuivattua nagaa tai sen puuttuessa kaupan chilijauhetta

Kuumenna öljy kasarissa, lisää murskattu sokeri ja sulata se varovasti. Suikaloi sipulit ohuiksi siivuiksi ja lisää ne yhdessä aurinkokuivattujen tomaattien kanssa kasariin...varo polttamasta. Kun sipulit ovat pehmenneet- lisää balsamico, rommi, ja mausteet- kiehauta ja anna seoksen hieman jäähtyä.

Kuumenna valurautapannu kuumaksi. Lisää öljy. Paista paista pihvejä pari minuuttia molemmin puolin (tai kauemmin jos haluat pihvisi mediumina tai kypsänä). Lisää paistetulle puolelle ripaus savusuolaa ja kierros pippuria myllystä. Nosta pihvi lautaselle lisää sen päälle rommisipulit sekä sipulien sokerilientä.

 ...ja nauti salaatin kera. Ruokajuomaksi sopii jokin hyvä tai ihan vaan juotava punaviini. 

Ai että olikos hyvää? Olihan tuo, pihvi oli lihaa parhaimmilaan, mehukasta ja melkein veristä mutta ei ihan kuitenkaan...juuri sellaista kuin haluan hyvän pihvin olevankin.