Pitkästä aikaa, siis synttärit, siis lapsen synttärit, eli synttärit joita juhlitaan...toisinkuin aikuisten synttärit joita ei juhlita ja jos juhlittaisiinkin niin niissä laulettaisiin itkuvirsiä ja kuunneltaisiin Venomia tai vaihtoehtoisest My Dying Briedia.

Jooh...elikkäs, sattuipa niin mukavasti että poika täytti kokonaista kahdeksan vuotta. Kuten perinteisesti tapanani on, kyselin alkuviikosta tulevalta sankarilta kakkutoiveita. Melkein kahdeksan vuotiaan toive oli suklaakakku!!! Tuohon vastasin kaikella vaikutusvallalla mitä kerättyä sain kasaan, että en varmasti tee!!! Olen tehnyt suklaakakkuja synttäreille niin paljon että kyllästymisaste tuli vastaan jo kauan sitten...no kait sen olisin tehnyt jos melkein kahdeksan vuotias olisi välttämättä halunnut. Onneksi tämä black metallia ja goottilaista filosofiaa diggaileva melkein kahdeksan vuotias hoksas et se haluais pelottavan täytekakun jossa olisi kermaa ja valkosuklaata. Hienoa!!! Iskä teki tuossa vaiheessa aaltoja jälkikasvunsa loistavalle ennakkoluulottomuudelle- onneksi pidin pääni kiinni kermakakun pelottavuudesta. No, samantien syötin myös idean siitä et tehdään päällys mustavalkoiseksi- näyttäis varmaan mageelta, tuumas jälkikasvu.

Lyhyestä virsi kaunis...googlailin vaikka mitä ja satuin löytämään Sitruuna-lakritsikakun ohjeen Kinuskikissan sivuilta. Ohje vaikutti harvinaisen hyvältä ja sen pohjalta kakun pääpiirteissään teinkin- kiitoksia ap:lle hyvästä reseptistä. En viitsi ohjetta tähän uudestaan laittaa- kaikki kiinnostuneet löytävät linkin takaa alkuperäisessä muodossaan. Pari modausta ohjeeseen olosuhteiden pakosta kuitenkin tein:

  • sitruunamehun korvasin limen mehulla koska unohdin ostaa sitruunan kaupasta
  • vaikka siuluni silmillä näen hopeatoffeepussin, en sellaista löytänyt omasta CM:ni. korvasin hopeatoffeen viidellä Kick-patukalla.
  • valkosuklaana käytin tavallista Pandan valkosuklaata ihan vain piheyttäni
  • tuorejuuston sekoitin moussemassaan yhtäaikaa suklaan kanssa, syystä että olen aiemmin huomannut tuorejuuston vaikean sekoitettavuuden- helpoin konsti olisi tainnut olla tuorejuuston sekoittaminen suklaaseen ja sen skoittaminen kerma-sokerivaahtoon.
  • ennen kakun kokoamista pidin moussea muutaman minuutin jääkaapissa jotta seos aavistuksen kiinteytyy.

Huomaa perimiehekäs koristelu- pääkallo muistuttaa enemmän Pac-Man pelin ukkeli sen törmätessä pahikseen. Yleisöön kakku upposi tyylipisteiden osalta ihan satasella, muutama vieraista söikin sitä. Maun puolesta kakkua en voi arvioida kuin omasta puolestani...hyväähän se oli. Kakku maistui vahvasti lakritsille/salmiakille- mausta itselleni mieleen tuli se kitaran muotoinen lakritsijäätelö jonka nimeä en nyt muista.

Edit: pari päivää myöhemmin...

...ihmeiden aika ei ole ohi. Täytekakku joka syötiin pois eikä jäänyt kaappiin niinkuoin yleensä. On sinänsä jännä juttu- minä joka pidän lakritsista, salmiakista ja kaikesta voimakkaan makuisesta, en ollut kuitenkaan hirveän ihastunut kakkuun. Hyvää se oli- ei kuitenkaan ollut minun makuuni...johtuukohan samaisesta makusuuntauksesta että en pidä erityisemmin lakritsijäätelöstäkään. No, lapset jotka yleensä jättävät kaikki mustat karkit syömättä olivat (kait) ihastuksissaan kakusta- tai ainakin lisää ottivat.