Ensivaikutelmana voisi ajatella ettei hillossa ole mitään ihmeellistä ja vielä vähemmän kirjoittamisen arvoista...hillon teko on kohtuu yksinkertaista ja omasta mielestäni siinä haastavinta on raaka-aineiden hankinta- tarkoitan että olisi jos joutuisin marjat itse metsästä keräämään. Oma lajinsa on tietysti perushillojen eri variaatiot, niiden tullessa keskustelun aiheeksi alan itsekin jo kiinnostumaan...inkiväärin ja basilikan maininta reseptissä aiheuttaa jo lievän valpastumisenkin. Tällä kertaa en kuitenkaan kirjoita inkivääristä, koko inkiväärihillon ajatuksen keksin vasta äsken, alkaessani kirjoittamaan tätä.

Kuten otsikostakin näkee- on jtun aiheensa Paholöaisen hillo. Paholaisen hillosta on olemassa useita erilaisia variaatioita, kantavana voimana niissä kaikissa on kuitenkin chilin käyttö raaka-aineena. Riippuen kirjoittajasta ja reseptin muista raaka-aineista, voi chilin määrä olla melkein mitä tahansa. Yleensä ns. yleiset ohjeet on kirjoitettu varman päälle ja niissä chilin määrä on luokkaa 1/2-1 kaupan tavallisia punaisia chilejä. Näissä ns. perusresepteissä lähtökohtana on usein se, että ohjeessa pyritään välttämään valtavirrasta poikkevien makujen käyttö- eli paholaisen hillo ei silloin vielä ole mitään kovinkaan paholaismaista.. Kun siirrytään resepteissä harrastesarjaan, resepteihin joiden kirjoittajat eivät enää elätä itseään kirjoittamisella- siirrytäänkin jo johonkin kiinnostavaan. Nyt puhutaankin resepteistä joita kannattaa jo seurata hieman harkitummin- paholaisen hillo alkaa ollakin jo kamaa jolla saa suuhun jo säpinääkin...ainoa miinus näissä harrastajien resepteissä on se, että raaka-aineita ei kovinkaan suurella todennäköisyydellä saa enää ainakaan tavallisesta kaupasta.

Oma reseptini kuuluu ehkä-kait-varmaankin tähän jälkimmäiseen...jos totta puhutaan niin olen tehnyt paholaisen hilloa kerran aikaisemmin ja silloin noudatin ohjetta (joka oli jostain lehdestä leikattu) turhankinkin tarkasti. Tämä ensimmäinen viritys oli ihan hyvää- lukuunottamatta makua joka oli malkein tavallisen mansikkahillon maku...ja kun raaka-aineena oli pääasiassa tomaatti niin se ei mikään hyvä juttu ollut- eikä siinä mitään poltettakaan ollut, hyvä että koko chilin olemassaolon huomasi.Mutta- virheistähän pitääkin oppia...

Paholaisen hillo

  • 1.5 dl kuivattuja, kokonaisia pieniä thai-chilejä
  • 2 kpl Naga Morich chiliä
  • 10 kpl Lemon Drop chiliä
  • 1 jalopeno (oli vahingossa eksynyt Lemonien sekaa)
  • 10 valkosipulin kynttä
  • 3 punasipulia
  • 1 punainen vihannespaprika
  • 1 vihreä vihannespaprika
  • 2 dl puolukoita
  • 1 tl mustapippuria
  • 1/2 tl suolaa
  • 1/2 rkl kuivattua basilikaa
  • 3 rkl balsamicoa
  • 1 tlk tomaattimurskaa
  • 1.5 dl hillosokeria pektiinillä
  • 2 dl vettä

Naga Morichin ja Lemon Dropin löytäminen kaupasta voi olla melko hankalaa, hyvällä tuurilla ainakin Nagoja voi kuitenkin löytääkin...jos niitä ei kuitenkaan ole niin ainahan tuota ohjetta voi soveltaa niille raaka-aineille mitä on mahdollista käyttää.

Kaikki pilkkomista vaativa heitetään (saa ne laittaakin jos tahtoo)- yleiskoneen silppuriin. Jyrätään pienemmäksi. Kaikki ainekset (paitsi hillosokeria) laitetaan kattilaan ja seosta keitetään 1-2 tuntia välillä sekoittaen. Keiton loppuvaiheessa keitosta voi tasoittaa sauvasilppurilla- hillo myös kiinteytyy samalla. Lopuksi lisätään hillosokeri ja jonka jälkeen seosta keitellään kymmenisen minuuttia.

Lopuksi hillo kaadetaan desinfioituihin purkkeihin- desinfioinnissa tyylli on vapaa kunhan sen vain tekee. Itse hoidin homman Atamonilla ja kuumalla vedellä. Tämä on mielestäni helpompaa kuin purkkien keittäminen.

Ja sitten se perinteinen kysymys- miltäpä maistui? Aukeniko taivaan portit tai tärisikö maa? Lankesivatko perheen jäsenet hurmoksessa jalkoihisi?  Tietysti nuo kaikki kolme ja naapurin koirakin perusti fan-clubin Paahtajalle. No ei ihan mutta melkein...nyt hillosta tuli sellaista millaista pitikin. Hillo on oikeasti tulista mutta ei kuitenkaan sellaista ettei sitä pystyisi käyttämään- tai ainakin itse sitä pystyn käyttämään kohtuuden rajoissa. Tulista se kieltämättä on, olisi siihen ehkä yhden Nagan voinut enemmänkin laittaa, en kuitenkaan uskaltanut. Jos tälle hillolle miettii käyttötarkoitusta niin pelkkään lätyn kyydittäjäksi tätä ei kannata jättää. Hillo toimii broilerin ja ainakij erilaisten riisiruokien kyytipoikana suorastaan loistavasti! Kuvittelisin (en ole vielä kokeillut) tämän olevan hyvää myös rasvaisen porsaanlihan kanssa.