Amsterdam herättää lähes jokaisessa meistä mielikuvia jostain tai paremminkin paristakin asiasta joiden lieveilmiönä kaupungissa pyörii laumoittain Englantilaisia turisteja hyvinkin liikuttuneessa mielentilassa. Kumpaankaan niistä en ota tässä kantaa...blogini on linnani ja pyrin keskittymään täällä ainoastaan niihin asiohin jotka ovat itselleni tärkeitä...siis ruokaan, that's it folks. Muu jääköön maailman parantamista paremmin osaaville...minä vain pissaan ja kakkaan muut saa selittää.

Amsterdam tarkoaa kuitenkin gastroseksuaalille lukemattomia mahdollisuuksia tyydyttää kiusauksiaan. Kaupungin lukemattomat pienet juustopuodit, viinikaupat, konditoriot, etniset ravintolat ja pienet pikaruokapaikat tarjoavat loputtomia vaihtoehtoja syntiinlankemukselle. Ainoa rajoittava tekijä lienee vatsalaukun koko...kaloreista on tuollaisella matkalla muuten turha välittää, ne jotka niitä haluavat lomallaan laskea- voivat jäädä kotiin syömään tuorekurkkua ja juomaan keitettyä vettä. Todellinen gastronautti sukeltaa pelkoa tuntematta Cyup-aukion vohvelikojujen paljouteen, ostaa sekalaisen kokelman juustoja jostain satunnaisesta Joordanin pienestä herkkukaupasta...jälkiruuaksi ehkä Crocetteja, friteerattuja lihapötkylöitä joita myydään automaateista keskustassa mutta jotka kuitenkin ovat tuoreita...valikoima on loputon.

Let me introduce my self...couple of cheese and one good salami. Och samma på finska...pari hyvää, juustoa ja muutama slaissi pähkinäistä salamia. Ruskea möykky on viikunakakkua. Kinkkuakin oli mutta ehti mennä piiloon tai sitten me syötiin se ennen kuvausta.


Paahtaja himself...iso mies kuolaa niin että liikkeen myyjät olivat lähellä soittaa poliisit.

Vohvelit versio yksi...päällysteenä juustoa ja kinkkua. Pannukakkupaikan tarjoilijalla oli sellaista otetta työssään että rouva lienee toiminut paikan matroonana jo silloin kun kaduilla huudeltiiin jawolffia.

Samaisen vohvelipaikan jälkiruoka....sokeria, paljon sokeria, ananasta ja kermavaahtoa. Nämä pannqrit olivat muuten hyvin lähellä Suomalaisia lättyjä.

 

 Vohvelit versio neljä...tomusokeria, tuoreita mansikoita, paljon mansikoita ja paljon sulaa tummaa suklaaata. Valitettavasti vohveli kolmonen ei päässyt virkakiireisiin nojaten lainkaan valokuvaan.

Silliä, suolakurkkua ja sipulihakkelusta...oli tällä joku hieno nimikin mutta mä unohdin sen. Annos on muuten loistava esimerkki siitä että yksinkertainen on kaunista...ottakaa Suomalaiset oppia tällaisesta.

Crockett, not Davy. Lihalla ja "maapähkinä-jollain" täytetty ja friteerattu pötkylä. Rasvaista, epäterveellistä mutta syntisen hyvää.

 

Hollantilaisia (ei rankalaisia) perunoita, käsin tai leikattuja tai ainakin sen näköisiksi naamioituja. Päällä Sambalia hottina...hotti oli ihan oikeasti hottia. Btw...raskalaiset perunat ovat oikeasti Belgialaisia perunoita- tai siellä se alunperin lanseerattiin nykyiseen muotoonsa Espanjalaisten sotilaiden ja virkamiesten vaikutuksesta. Niille jotka ihmettelevät syytä miksi Espanjalaiset sekaantuivat Belgialaisten ruokakulttuuriin vastaus löytyy Wikipediasta tai kirjastosta...Belgialaiset perunat ei kuitenkaan ollut se kaikkein tunteita nostattavin asia kyseisessä episodissa.

Parsaa, lohta ja lisukkeena sipuli-silli pikkelsiä. Takana näkyy Kärtsääjän Parsaa, kinkkua ja paistettua munaa...hollantilaisten vastine meidän uusille perunoille ja sillille. Parsa-ateria toimi samalla jäähyväisinä myös Amsterdamin matkalle...en väitä ikävän iskevän paikkaa kohtaa mutta mukava miniloma paikassa tuli kolmen päivän aikana vietettyä.