Aloitin tänään (jälleen kerran) uuden elämän. Jos ihan tarkkoja ollaan niin en aloittanut uutta, palasin vain entiseen, kituliaaseen ruokavalioon jota kuitenkin toivon pystyväni elävoittämään niin että jokainen kalori jonka nautin, on makunautinnoista suurin. Tulipahan taas runoiltua. Hieno lupaus siitä huolimatta. Tämä oli uudenvuodenlupaus jonka lupasin itselleni- vain ja ainoastaan itselleni. Ennen joulua olin kurkkuani myöten täynnä kesäkurpitsaa, paprikaa ja kurkkua. Kun joulua oli kulunut noin puolitoista vuorokautta, kaipasin kaiholla puolentoista vuorokauden takaista nahistunutta kesäkurpitsaa...tein kuten rakas oppi-isäni Juhani "Tami" Tamminen opettaa; "Pysähdy, tee johtopäätökset, jatka eteenpäin"...tai jotain sinnepäin. Jokatapauksessa, vika ei ollut raaka-aineissa vaan viimestelyssä, variaatioissa, yksinkertaisten raaka-aineiden korostamisen puutteesta. Miksi ylipäätänsä aina ajatellaan kevyen ruuan ja kevyen ruokavalion olevan tylsää- tai maultaan köyhää? Se on sitä kaninruokaa. Kaalta ja kurkkua. Ruokaa joka leikisti maistuu hyvältä mutta jota kukaan ei syö jos muuta on tarjolla. Ei sen näin pitäisi kuitenkaan olla.

Paistisalaatti poron vasasta ja chipotle vinaigrette

Raaka-aineet on yhteen annokseen, ajatuksena se, että salaatti tehdään suoraan lautaselle.

Vinaigrette:

  • 1 rkl tomaattien öljyä
  • 2 rkl balsamicoa
  • 1/2 tl hunajaa
  • 1/2 tl chipotlejauhetta

Vinagreten ainekset sekoitetaan keskenään. Mikäli teet salaattia isommalle joukolle, voi määrät mitat muuttaa rkl->dl ja tl->rkl.

Salaatti:

Jotta en antaisi liian sivistynyttä vaikutelmaa itsestäni, neljää ensimmäistä raaka-ainesta en suinkaan ostanut erikseen, olisin ostanut rucolaa mutta sitäpä ei kaupassa ollutkaan. Siinä missä rucolan olisi pitänyt olla, olikin tuote nimeltä Italian salaatti-mix- ihan laadukkaalta vaikuttanut salaattisekoitus.

Salaatti kasataan luovuutta ja tilanteen vaatimaa mielikuvitusta käyttäen, jos salaatin ja jo aiemmin siivutetun poron nostaminen lautaselle vaikuttaa turhan haasteettomalta niin ainahan tilannetta voi juhlistaa vaikkapa laulamalla jotain Catanialaista sadonkorjuulaulua- alkuperäiskielellä ja sopraanossa tietenkin.

Salaatin päälle pirskotellaan vinaigrette...eli yritetään levittää pieni määrä nestettä tasaisesti.

 

Antakaa kuva, lautanen ja asettelu anteeksi, kun iso mies tekee nälissään ruokaa viideltä töiden jälkeen, ei tyylipisteitä enää ole jaossa.

Ja taas mennään...salaattimix oli viikonpäivän (maanantai) huomioonottaen aika hyvä- ainoa mikä itseäni risoi oli rucolan mietous, hapokkuus puuttui melkein täysin. Mutta itse annoksesta...poron paisti ja vinaigrette toimi hyvin yhdessä. Vinaigreten öljynähän oli tomaattien marinointiöljy eli maku ei kesken loppunut. Eikä tuo salaattipohjakaan mikään huono ollut, leveysasteen huomionottaen jopa hyväkin...ja mikä tärkeintä se sointui hyvin muihin raaka-aineisiin.

Mikäli salaattia haluaisi kehittää (ja tällä kokilla se paha tapa tuppaa olemaan), paprikat kannattaisi paahtaa ja kuoria. Salaattimix oli ihan käyttökelpoinen tuttavuus, kuitenkin- luulen, että tammenlehväsalaatin ja rucolan sekoitus on parempi vaihtoehto. Toisaalta, salaattien makuja ei enää erota toisistaan koska lautasella on makuja, vielä voimakkaita sellaisia- paljon...mikäli salaatin haluaisi korostavan poron pehmeyttä, ei rucola välttämättä ole lainkaan suositeltavaa...ei mitäs tästä opimme, makuasioista on turha kiistellä.

Ai niin, oli ihan unohtua...käytin salaatissa itse kuivaamiani ja öljyssä marinoitua tomaattia. Joo-o, kyllähän kaikki minkä itse voi tehdä- kannattaisi tehdä itse, tomaattien kuivaus ulkoilmassa olisi luultavasti vain järkevämpi tapa. Hyvää tomaateista kuitenkin tuli, melkein saman makuisia kuin kaupasta saatavatkin- itse tehdyt ovat kuitenkin miedompia. Marinoinnissa käytetty öljy muuttui parissa kuukaudessa herkuksi jota pitää vähän säästelläkin tulevaa käyttöä ajatellen.