Kun ensimmäsitä kertaa luin reseptin marinoiduista ja paistetuista silakkafileistä, en hokannut koko resptin ideaa. Ajattelin, että mitä järkeä oikein pilata hyvät paistetut kalat jollain helvetin oliiviöljyllä! No ajat muuttuu ja päinvastoin kuin Peer Gunt (...time to change, time to die, I'm not change I'm not die)- vai oliko tuon julkaisija edes Peeri enkä ole kyllä edes varma että menikö koko rallatus edes noin, no ihan sama. Jutun juoni oli kuitenkin se, että ajat muuttuu ja myös oma makuni on sen mukana muuttunut.

Asiana minulla oli (vielä äsken, ihan varma en ole et onko tämä edes julkaisun arvoinen) että kala on hyvää! Elikkäs lauantaina paistelin silakkafileitä ja muikkuja kohtuu reilun satsin. Alla on huonohko kuvatus aiheesta.

Mutta, omasta mielestäni pikkukalojen paistamisen salaisuus piilee valurautapannussa. Kyse ei ole mistään paisto-ominaisuuksista, lämmönkestosta ei mistään muustakaan termistä jollain huvikseni hifistelen yleensä väärässä seurassa. Jutun jäynä piilee siinä, että valurautapannua käytettäessä on myös pakko käyttää rasvaa.  Tällä hetkellä tietysti kaikki tähän asti lukeneet ovat sitä mieltä että koko jippo ei ole edes mikään jippo koska kaikki tietävät sen, että nyrkillä voita ja purkilla kermaa saa kengänpohjastakin ihan käypää evästä. Tosi on että kaikki tietävät rasvan voimia antavan vaikutuksen makunystyröihin mutta johtuen nykyajan terveystietoudesta ja teflonilla yms. pinnoitetuista tarttumattomista pannuista alkaa valurauta olla ainakin sivistymättömillä (heko heko) kuluttajilla vähemmän käytössä oleva tarve-esine.

Ja mitenkö tämä horina sitten liittyy muikkujen paistamiseen? No siten, että koska aikalailla moni on nykyisin tottunut käyttämään teflonia jossa ei rasvaa edes tarvitse käyttää- unohtaa muikun tai silakkafileiden paistamisen tarpeen iskiessä autuaasti sen, että valurautapannu ja ruis- tai ohrajauhoissa pyöritellyt fisut tarvitsevat kuuman rasvan ja mielellään voin (itse käytin Becelin juoksevaa margariiniä mutta sitähän kukaan ei tiedä) syleilyn saadakseen kullankeltaisen ja rapean pinnan. Ja jos pinta ei ole kunnolla ruskistettu ja rapea, eivät kalatkaan ole mistään kotoisin.

Takaisin alkupreäiseen juttuun joka meinasi jo unohtua...el imitä tehdä sitten kaloille jotka on paistettu mutta jäivät syömättä? Uudelleen lämmittäessä ne maistuvat ihan varjolta eikä niitä pihinä tunnetu ap. kehtaa roiskiinkaan heittää. No fisut saavat uuden elämän ao. reseptillä:

  • 1/2 dl oliiviöljyä
  • 1 sitruunan mehu puristettuna
  • roiskaus mustapippuria
  • 1 valkosipulin kynsi

Ainekset sekoitetaan ja kaadetaan paistettujen kalojen päälle. Annetaan maustua yön yli jääkaapissa. NAutitaan joko sormilla lärkkimällä (hyvä kanuuna ruoka) tai sivistyneemmin vaikka ruisleivän päällä.

Ugh. Olen puhunut.