Rakas päiväkirja, olen ollut vieroitushoidossa kaikesta langattomasta ja etenkin qwerty-näppikseen liittyvästä, tylsä tunnustaa mutta elämää on olemassa muutakin kuin sähköistä, useita hienojakin ajatuksia ehtii tulla mieleen ja vielä useampi mennä mielestäkin ennen niiden laittamista ylös. No nyt en voi syyttää kuin kesää ja kesälomaa...jos ajoittainen blogin aktiivinen ylläpito johtuu tylsästä ja tyhjänpäiväiseltä tuntuvasta työstä niin johtuuko blogin laiskahko ylläpito sitten jostain muusta? Empä menis kyllä vannomaan, taitaa johtua ihan vain siitä keskimäärin kerran vuodessa sattuvasta ihmeestä eli kesälomasta. Suomalaiseen perinteeseen tietysti kuuluu, niinkuin jokainen toivottavasti on jo elämässään oppinut, jonkin ihmeellisen projektin aloitus ja tietysti pakolliset autossa istumiset...no ei vaiskaan, loman tarkoitushan on olla lomaa töistä...ja niinkuin kaikki toivottavasti ovat oppineet, työ on työtä ja toimeentuloa, ei kait kukaan Forrest Gumpia lukuunottamatta ilman palkkaa töitä tekisi, omia hommia ainakaan.

Jutun juoni ei kuitenkaan ollut kirjoittaa siitä miten lomalla tulee tehtyä kaikkea muuta mitä normaalisti (mahdottoman hieno oivallus, heko heko)...no on allekoirjoittaneella tälläkin hetkellä rakot kämmenissä eikä suinkaan siitä- kaikkee tekin kuviittelette, tai jos kuvittelitte Panasonicin akkuporakonetta niin hyvä niin, veikkaus osui oikeaan.

Nyt kävi niin ikävästi että ajatus pääsii karkuun kaiken häröilyn tieltä, suurta vahinkoa siinä nyt ei kuitenkaan tapahtunut. Jotain sellaista oikeastaan tuumailin, että miksi osa musiikista kuulostaa eri paikoissa erilaiselta? En tarkoita mitään akustista sydeemiä vaan ihan sitä että pitääkö musiikista vai ei? Otetaan esimerkiksi vaikka Amorphiksen uusin levy, Skyforger. Kun kuuntelin levyn ensimmäistä kertaa autossa nelostiellä, kuulosti levy ihan pelkältä tusinatavaralta. Kun taas laitoin levyn pyöriin tulppien kautta hotellilla, oli levy sitä mitä bändiltä voi odottaakin...ja autossa sama levy on täyttä skeidaa. Sama juttu tällä kotiympyröissä...autossa ei iske vaikka väkksin yrittäisi vääntää, odotas kun samat biisit laittaa pyöriin tulppien kautta niin oksat pois!

Jotkin bändit puolestaan iskevät satasella mutta viikon päästä kuulostavat pelkältä äänisaasteelta. Koin alkuvuodesta myöhäisherätyksen jo hajonneeseen bändiin nimeltä Guano apes.  No joo, olin silloin maapallon toisella laidalla keskellä eukapeltoa mutta siltikin. bändi kuulosti siellä yhdeltä parhaimmista mitä Nirvanan jälkeen on tuutttiin buukattu, kun pääsin takaisin kotiin en pystynyt kuuntelamaan ainuttakaan biisiä loppuun asti vaikka kuinka olisi yrittänyt. Pari päivää sitten kaivoin bändiin kuvainnollisesti esiin naftaliinistä ja arvatkaas mitä...se on kuulosti taas hyvältä, jee!

Mutta entäpä ACDC, omissa piireissäni bändistä pitämättömyys on melkein sama juttu kuin pekonin syöminen eteläisessä Jemenissä...ainoa rangaistus siitä on kivittäminen. Miten pitäsi toimia tilanteessa jossa kollega kysyy mielipidettä ACDC:n parhaasta levystä? Ainoa bändin levy jonka tiedän on "se kokoelma" ja josta en jaksa kuunnella puoliakaan biiseistä. En sano että aasee-salama-deesee olisi huono, päinvastoin. Ei se omasta mielestäni mikään maataa mullistava musiikiltaan kuitenkaan ole...siis omasta mielestäni, moni on ihan varmasti eri mieltä. Bändin tuotanto on äärimmäisen hyvää hengen nostatus musiikkia, ja ehdotonta kännibiisesien aatelia, sitä mitä heitetään soittimiin neljännen kaljan jälkeen...no kyllä T.N.T:n sanojen ainakin puolittainen osaaminen kuuluu melkein yleissivistykseen. Ehkä vika onkin minussa, tai missä muussa se edes voisi tässä tapauksessa ollakaan, rinnastan ACDC:n vain samaan kategoriaan Popedan kanssa...onhan Popedakin hieno bändi, ainakin autossa ja lievässä nousussa ollessa.