Kuulin tänään työpaikalla radiosta jonkin mainoksen joka mainosti jotakin ja kehoitti käymään jossain nettisivulla- mainoksen sloganina oli Pelastakaa Suomalainen elämäntapa- tai ainakin sinnepäin. Töiden ääressä ja keskellä arjen tohinaa tuollaiset lauseet harvoin jäävät mieleen tai jos jäävät mieleen niin tuskin herättävät mitään syvällisempiä ajatuksia. Suomalaisuus ja mainoksen peräämä suomalainen elämäntapa koetaan kait ihan itsestään selvyyksiksi ilman että niitä pitäisi jäädä miettimään.

Mutta onko asia näin? Mitä kukanenkin pitää Suomalaisena elämäntapana- ja mitä oikein on Suomalainen elämäntapa? Voiko sellaista enää edes määrittää?

Uskoisin että lähes kaikkien suomalaisten mielikuva suomalaisuudesta linkittyy kesäiseen aurinkoon-, vuodenaikojen vaihteluun ja luontoon yleensäkin. Kansainvälisesti pohjoismaista- ja suomalaista hyvinvointia pidetään kait jo käsitteenä. Yhdysvaltalaiset tv-ohjelmat esittelevät suomalsiat koululaitosta siinä missä suomalaisten uutisten loppukevennyksenä näytetään lentäviä sammakoita. Onko asia näin? Mitä muuta kuuluu suomalaisuuteen ja miten se on muuttunut globalisaation myötä?

Saako suomalaisena elämäntapana pitää ikäviä asioita? Uskoisin historiassa koetut koettelemukset, olivat ne kuinka ikäviä tahansa- käsitetään nykypäivänä suomalaisuudeksi. Kaikki ovat kuulleet puhuttavan pulavuosista-, pettuleivästä-,13 tunnin työpäivistä jne.

Ainakin osa tietää maaseutuvaltaisen elämänmuodon murroksen lieveilmiöt- 1800-luvun elintason nousu lisäsi syntyvyyttä. Syntyvyyden noususta oli seurauksena nopeasti se että maattomien ihmisten osuus maaseudun väestöstä nousi. Seurauksena oli voimakas muuttoliike ja osaltaan myös järjestyshäiriöt joista on vieläkin kaikuna häjy- termi jolla on nykyisin melkein positiivinen merkitys mutta joka omana aikanaan taisi olla jotain ihan muuta.

1240421983_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kun yläasteella oleva teini sprayjaa tiiliseinään westcoast kun voisi ilmaista itsensä myös sanalla länsirannikko- kertooko viesti suomenkielen köyhtymisestä vai nuorisokulttuurin globalisoitumisesta? Entä kun minä laitan samalle paistinpannulle ohrasuurimoita-, balsamicoa ja kesäkurpitsaa, ilmentääkö se suomalaisen ruokakulttuurin muutoksesta vai vain nykyisten viestintävälineiden tietoa levittävästä vaikutuksesta?

Jos menet missäpäin tahansa suomea K-markettiin, löydät erittäin suurella todennäköisyydellä saman kaupan vaikka sijaintisi muuttuisi Hangosta Utsjoelle. Mikäli matkalla ollessasi sinut yllättää nälkä keskellä Kestilää- on todennäköistä että saatavilla oleva ruokaravintolan nimi alkaa sanoilla Pizza&Kebab. Mistä tämä kertoo? Brasiliassa työmatkalla ollessani paikalliset kollegani halusivat väkisin viedä minut Pizzeriaan koska olivat varmoja etten ole koskaan kuullut koko ruuasta. Kun kerroin pitsan olevan suomessa ruokaa jota myydään jokaisessa kylässä- oli Marciolla ja Fernandolla näkemisen arvoiset ilmeet.

Kun puhutaan suomalaisesta ruuasta niin mitä se oikein on? Onko suomalainen ruoka Saarioisen lihapullia ja perinneruokia joita tehdään kaksi kertaa vuodessa? Mitä on tapahtunut paikalliselle ruualle kotioloissa? Tiedän että kouluissa ja päiväkodeissa tarjotaan monipuolista ruokaa jonka suunnoittelussa on muitakin kriteereitä kuin se että on valmista alle kymmenessä minuutissa- mutta mikä tilanne kotona? Minne on kadonnut alueelliset ruokaperinteet? Mistä muualta saa Tampereella mustaamakkaraa kuin Plevnasta tai hotellien aamiaispöydästä? Entä kunka moni Kemiläinen tietää että ennen sotia jouluna syötiin verimakkaraa? Kinkusta ei kukaan ollut kuullutkaan. Jos haluaisin syödä lounasajan ulkopuolella muuta kuin tätä toista kotimaista eli Pizzaa&Kebabbia&hampurilaista- niin miten tai missä se onnistuisi? Miksi alueellista ruokakulttuuria alinomaan aliarvioidaan- ainoastaan poronkäristyksen ja mustanmakkaran kaltaiset ruuat on uskallettu brändätä myös oman maakunnan ulkopuolelle. Kuka tietää Sievin mutista? Kuinka moni on syönyt rössypottua Oulussa? Rössy oli lapsena normaali arkiruoka kotona- miten tänäpäivänä?

1240331531_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kun puhutaan perheiden ruokailutottumuksista, alkaa yleinen linja keskustelussa olla se, että viikolla syödään kaupan puolivalmisteita ja varsinainen ruuan laitto sijoittuu viikonloppuihin jos niihinkään. Tätä taustaa vasten elintarviketeollisuuden markkinoille tuomat puolivalmisteet ovat ymmärrettävää seurausta työelämän rytmin muutoksesta- ihmiset haluluavat ainakin jossain asiassa päästä helpommalla. Olisiko maakunnallista ruokakulttuuria mahdollista teollistaa? Olisko se enää sen jälkeen maakunnallista?

Maailman muuttuminen on ikiaikainen ilmiö. Aikoinaan kun golf alkoi orastamaan skotlannissa, olivat päättäjät huolissaan sen nuorisoa turmelevasta vaikutuksesta. Huolen syynä oli se, että nuorison pelättiin siirtyvän jousiammunnasta golfiin. Samaten kun ensimmäiset teollisuuslaitokset rakennettiin suomeen- oltiin maaseudulla huolissaan ihmisten muuttuvasta aikakäsityksestä (eikä pelko ihan turha tainnut ollakaan). Parikymmentä vuotta takaperin oli kohu rock-levyjen sisältämästä saatanallisesta sanomasta mikäli niitä kuunnellaan takaperin. Tänä päivänä tuo pelko on turha- "turmiollinen sanoma" kuuluu nykyisin jo ihan normaalistikin kuunneltaessa eivätkä ihmiset siltikään ole alkaneet tekemään massoina itsemurhia.

Romantisoinko liikaa menneisyyttä ja niukkuuden luomaa luovuuta, en tiedä. Luultavasti.