Nyt, tätä kirjoittaessa on Joulu paremmalla puolella....paremmalla puolella siksi että se on ohi. Suhteeni jouluun on jotenkin ristiriitainen- pidän joulunvietosta, suklaasta-, löhöilystä-, syömisestä ja glögistä jne. En kuitenkaan pidä tohinasta ja kiireestä ennen joulua- kun joulu sitten virallisesti koittaa, suurin osa aikuisväestöstä on hermoromahduksen partaalla...ja suurinosa lapsiperheiden vanhemmista harkitsee vakavasti puolisonsa murhaamista tai avioeropapereiden jättämistä. Toinen asia miksi en pidä joulusta on sen materialistuminen, enkä oikeastaan edes hyväksy ns. alkuperäistä ajatusta jolla nykyinen joulunvietto perustellaan...näistä ei kuitenkaan sen enempää, jätän nyky-yhteiskunnan kaksinaismoralismin ruotimisen toiseen kertaan. Se syy miksi en ppidä joulusta, ja jonka vuoksi aloin pohdintaa kirjoittamaan, on ruoka- tai joulun ajan ruuanlaittamattomuus. Ennen joulua ruokaa kyllä laitetaan, montaa ruokalaji yhtäaikaa...sitten muutama päivä syödään samoja ruokia mikrossa lämmittämällä...tylsää, sanon minä.Kerrankin kun aikaa olisi valmistaa ruokaa pelkästä valmistamisen ilosta, ei sitä oikein voi tehdä kun kaikki ruoka on jo tehty! Tapaninpäivänä viimeistään tekee mieli jo tehdä jotain...siis jotain muutakin kuin leikata kinkkua ja voidella sitä sinapilla.

Eilen illalla pompin melkein riemusta kun havahduin siihen karmaisevaan tosiasiaan että Joulu on oikeasti ohi- ja yön toisella puolella odottaa ihana arki...tai ei arki, vaan arjen tuoma mahdollisuus tehdä oikeasti ruokaa! Varokaa kinkku ja lanttulaatikko! Pois tieltä rosolli ja sienisalaatti! Täältä tulee broileri ja chili! Harvoin olen tuntenut samanlaista riemua kuin eilen ottaessani broilerin rintafileitä sulamaan!

Kahden chilin hunajamarinoitua broileria ja taateli-aniskastiketta

Broileri:

  • 2 broilerin rintafilettä
  • 1/2 dl kylmäpuristettua rypsiöljyä
  • 2 rkl tummaa hunajaa
  • 1 rkl vähäsuolaista soijakastiketta
  • 1 yksikyntinen valkosipuli
  • 2/3 tl kuivattua lemon droppia rouheena
  • 1/3 tl kuivattua nagaa rouheena
  • 1 tl mustapippurirouhetta (myllystä)

Paahda valkosipulia kaasupolttimella niin että sen kuori hiiltyy. Pousta kuori ja pilko valkosipuli neljään osaan. Kärvennä vielä osa leikkuupinnasta lähes mustaksi...toimenpiteen voi suorittaa myös uunissa- uuni niin kuumaksi kuin saa ja puolitettu valkosipuli grillivastuksen alle viideksi minuutiksi...uunia ei vain ole järkevä kuumentaa yhden valkosipulin takia- siksi käytin kaasupoltinta. Valkosipulin kärventämisen tarkoituksena on se, että marinadiin tulee kitkerähkö ja paahteinen maku...usko pois, toimenpide ei ole turha.

Viillä broilerin fileisiin ristikkäiskuvio. Sillpua valkosipuli ja sekoita kaikki marinadin ainekset paitsi valkosipuli. Levitä marinadi fileiden päälle- marinadin pitäisi olla tahmeaa- ts. se jää hyvin lihan pintaan. Levitä silputtu valkosipuli kaiken päälle. Anna lihan marinoitua yön yli jääkaapissa peitettynä.

Laita fileet uunivuokaan ja kaada valunut marinadin fileiden päälle. Kypsennä uunissa 225C/ 25 minuuttia.

Kastike:

  • 1 dl maustamatonta jugurttia
  • 3 tuoretta taatelia
  • 1 tl aniksen siemeniä
  • 1 tl kuivattua korianteria

Poista taateleista kivet ja silppua ne mahdollisimman hienoksi. Riko aniksen siementen rakenne esim. morttelissa. Sekoita kaikki ainekset ja anna maustua jääkaapissa puolisen tuntia.

Broilerin voi tarjota esim. vihersalaatin ja keitetyn kukkakaalin kanssa (kuten itse tein) tai perinteisesti vaikkapa riisin tai kuskusin...omalle jälkikasvulleni lämmitin lisäkkeeksi eilistä perunamuusia, hyvin toimi senkin kanssa (ainakin jälkikasvun mielestä).

Ja sitten...ihan pakko kehua omaa tuotostani (itsekehu on tunnetusti paras kehu), paahdettu (palanut) valkosipuli yhdistettynä hunajan makeuteen ja chilin lievään poltteeseen on toimiva yhdistelmä. Valmis broileri ei kuitenkaan ole mikään extreme-tulinen vaikka siinä nagaa onkin käytetty...esim. oma kahdeksan-vuotiaani söi ja otti lisääkin. Tällä mittarilla mitattuna on ruoka tavalliseen suomalaiseen makuun kohtuullisen tulista mutta tulista kuitenkin. Toinen mukava maku oli taatelin ja aniksen käyttö jugurttikastikkeessa...toimii, on hyvää, suosittelen.

Sitten se perinteinen kysymys...tekisitkö tätä toiste? Juu, ihan varmasti teen. Ainoa viilaus mitä reseptiin luultavasti teen, on tuoreen mintun lisääminen kastikkeeseen, uskoisin sen olevan piste iin päälle.