Miten voi kuvata asiaa jota paremmin ei enää voi toimia? Suoritusta joka ylittää kaikki aikaisemmat vertailukohdat saaden ne lisäksi näyttäämään harrastelijamaiselta näpertelyltä. Siihen riittää yksi ainoa lause ja sana.

Täydellinen.

Miten tällaiseen pitäisi suhtautua? Voiko tällaista edes käsitellä puolueettomasti? Ei- siitä pitää yksinkertaisesti vain nauttia.

Sain keskiviikkona kunnian aterioida Chez Dominiquessa. Olen haaveillut siitä vuosikausia ja olen pitänyt sitä unelmana muiden joukossa- en ole edes olettanut sen koskaan toteutuvan. Se kuitenkin toteutui. Jotain se maksoikin mutta kaikki oli sen arvoista.

Jos aloitan lopusta- yhdeksän ruokalajin illallinen sai arvoisensa päätöksen itseni ikäisestä calvadoksesta. En edes yritä muistella sen nimeä, makua kylläkin. Maku oli pehmeän päärynämäinen muttei kuitenkaan liian pehmeä. Tätä oli edeltänyt suklaan eri olomuotoja esittelevä taideteos- sen seurana tarjottu 25 vuotta kypsytetty sherry veti jo aiemmin sanattomaksi. Tätä oli edeltänyt kypsyysasteeltaan rohkean roseinen rosmariinilammas-, piikkikampela-, purjon eri olomuotoja tutkiva väliruoka-, parsajäähdyke-, pekonijäätelö-, ankanmaksaa raparperissa-, hummeria jossain mitä en muista...ja paljon, paljon muuta. Kaikkien ruokalajien kanssa tarjoiltiin tarkkaan valikoituja viinejä...makea Tokaji-, vaaleista ja kuivatetuista rypäleistä tehty makea jälkiruokaviini joka loihti tuoreista vadelmista jotain uskomatonta-, valkoviinien parhaimmiston esittely...maut kasvoivat aterian edetessä. Aterian aloitus shampanjalla edusti kaikessa koreudessaan vain pelkkää kuriositeettien aloitusta. Kaiken kruunasi vertaistaan vailla oleva palvelu.

Tällaiset kokemukset pistävät ihmisen nöyräksi. Kokemus oli erittäin lähellä uskonnollista- vaikka sellaisesta en mitään tiedäkään. Tiedän etten tiedä mistään mitään.