Too fancy?
Palviporo-karitsapastavuoka
]]>Reissun päällä ollessa on hyvä miettiä maailman menoa samalla kun katselee maailman kulkemista ohitseen. Aina se ei onnistu, joskus harvoin kuitenkin sisäisen solariumini paahde sokaisee jopa omat, parkkiutuneet otsasuoneni ja pelkästä työturvallisuuden vaatimuksista on pakko jotain laittaa ylöskin...jos ei muuten niin edes siksi, että kannan samalla korteni kekoon netin sisällön laadun laskemisessa kansainvälisiä standardeja vastaavaksi.
Olen kuullut monesta suusta vertauksen että Suomi on Euroopan amerikkalaisin maa...joskus jopa amerikkalaisempi kuin Amerikka itse. Väite on helppo hyväksyä nyökkäyksellä tai olankohautuksella- sitähän me ainakin äkkiä ajateltuna olemme. Eräs Amerikkalainen kollegani ihmetteli sitä, että Suomalaiset kollegat tuntevat paikalliset tv-sarjat paremmin kuin hän itse...niin Suomen Töllössä esitettävistä sarjoista suurin osa taitaa tulla amerikasta. Niin pientä kylää ei Suomesta löydykään ettei sieltä saisi hampurilaista, yleensä sieltä saa hampurilaisen lisäksi myös pitsaa (siihen ruokatarjonta usein kyllä sitten jääkin). Mitä vielä, molemmat maat ovat länsimaisia hyvinvointivaltiota sillä erotuksella että toisessa niistä on hyvinvointi jakautunut epätasaisemmin kuin toisessa. Niin, ja Suomeen on kovaa vauhtia vyörymässä amerikkalainen yrityskulttuuri jossa vaaditaan aina vain enemmän...ainoana erona että amerikassa hallitaan samanaikaisesti myös tsemppaus- päälliköt muistavat myös kannusta eivätkä pelkästään vain patistaa eteenpäin.
]]>Olisi tie voinut lyhyempikin olla. – Mies ajatteli ja rämpiessään haaroihin ulottuvassa heinikossa. Tietä ei ollut kuljettu pitkään aikaan, eikä sitä voinut enää edes tieksi nimittää. Mies kuitenkin kutsui koska omassa mielessään kulki nyt tietä jota ei enää koskaan ollut aikonut kulkevansa. Edellisestä kerrasta oli aikaa kauan, kolmen vuosikymmenen verran. Siinä ajassa laiha ja rimppakinttuinen nuorukainen oli ehtinyt lihoa, laihtua ja lihoa jälleen uudelleen. Paljon oli tapahtunut mutta ei kuitenkaan mitään mistä olisi halunnut enää kenelläkään kertoa. Kirkolla poiketessa vastaan oli tullut pari kaukaisesti tuttua, riippuvat housut jalassaan olevia keski-ikäistä miestä. Heidät huomatessaan mies oli katsonut toisaalle, ei sillä että häntä olisi kukaan tuntenut, käänsi kuitenkin, ihan varmuuden vuoksi. Kaupan kassa oli katsonut mietteliäänä luottokorttia hänen maksaessaan. Kuihtunut nainen joka joskus oli ollut koulunsa tavoitelluin tyttö, naisen alku jonka perässä pojat juoksivat. Nyt nainen nosti väsyneesti katseensa luottokortista, silmänräpäyksen ajan naisen silmät katsoivat kortissa olevaa nimeä löytämättä edessä olevassa miehestään mitään yhtäläisyyttä nimeen.
Matkan olisi pitänyt päättyä jotenkin muuten, ei kuitenkaan päättynyt, kaikki ei mennyt niin kuin olisi pitänyt, oikeastaan mikään ei mennyt niin kuin olisi pitänyt.
]]>Juttu oli kuitenkin raviolista, heti alkuun tunnusta kyseisen kerran olleen ensimmäinen. Menetin siis neitsyyteni raviolin suhteen.
]]>
Too fancy?
Palviporo-karitsapastavuoka
]]>
Näyttää tylsältä...yksi kuva voi valehdella enemmän kuin tuhat sanaa. Tylsyys on kaukana tästä tipusta.
]]>Plauerinkarin ensimäisessä nokassa on vedenjakaja josta pääsee vielä pyörällä yli. Mahdollisuutena on käydä nokalla shokeeraamassa moottoritietä tai sitten kääntyä vedenjakajalta Saarenotsan nokan kautta kohti Leirikeskusta. Kapean kannaksen polku on hiekasta pehmeä, pari sataa metriä pyörää voi joutua taluttamaan. Melkein varkaiten tulee eteen Leirikeskus joka palauttaa takaisin maanpinnalle. Maaston nopea muuttuminen täydestä lehtimetsästä tiheäksi- ja sammaloituneeksi havumetsäksi on hämmästyttävä. Maastojen täydelliset vastakohdat huomaa vasta niiden tuoksusta- aikaisempaa puolentunnin matkaa hallitsi kostea- ja multainen tuoksu. Sellainen mistä luulisi onkimatojen löytyvän ilman ihmeempiä etsimisiä. Maaston vaihtumisen lisäksi vastaan tulee jälleen ihmisten aikaansaannoksia, vielä vanhaa sellaista. Rakennuksia aikakaudelta jolloin Kemijoki oli
]]>