Rakkaalla lapsella on monta tekotapaa. Osa pitää sen teosta perinteisesti- lähetyssaarnaajien suosimalla tavalla, osa piristää tekoa ehkä ranskalaisella suuntauksella, saattaapa jotkut heittäytyä hurjaksi ja tehdä sen jollain aiemmin kokemattomalla tavallakin...hetkinen, nyt meni blogit sekaisin. Jutun alku ei kyllä karjalanpaistin valmistusta koskenut...
...älkää antako jutun virheellisen markkinoinnin kuitenkaan pilata mielenkiintoanne. Karjalanpaistikin voidaan valmistaa monella eri tapaa, jopa erilaisista lihoista- puhumattakaan lajista. Suuresti kunnioittamani Jaakko Raholan mukaan karjalanpaisti on alunperin tehty pelkästään sianlihasta, arkiversiossa sitä on jatkettu myös kasviksilla. Jossain vaiheessa ruuan historiaa reseptiin ilmaantui myös nautaa ja ehkä lammastakin. Itse veikkaisin tämän tapahtuneen nälän sanelemana seurauksena, kautta aikain ihmiset ovat syöneet kaikkea minkä ovat kiinni saaneet. Tästä johtuen on ollut luontevaa tehdä pataruokaa siitä mitä käsillä on ollut...ei ole kuitenkaan kauaa aikaa siitä kun nykyisen kaltainen raaka-ainevarasto, eli supermarketteihin pohjautuva järjestelmä oli tyystin tuntematon. Nyt kun sain jutun käänettyä (jälleen kerran) suosikki-inhokkiini eli valmiiksi pakattuun lihaan, on ihan pakko sanoa pari sanaa siitäkin. Kaupoissa myydään yleisesti valmiiksi pakattua "karjalanpaistilihaa"...mitä ihmettä se on? Missä kohdassa elukkaa on sellainen kohta? Voin olla hieman yksinkertainen, tylsä, jopa typeräkin, en kuitenkaan tiedä yhtään eläintä josta sellaista ruhon osaa löytyisi. Itse haluan ainakin ostaa lihani lapana, niskana, kylkenä- selkeällä nimellä josta samalla selviää ruhon osa josta liha on peräisin. Pidätän itselläni oikeuden päättää kuhunkin ruokaan sopivimman raaka-aineen.
Toivonkohan liikoja? Miksi tietämättömyyttä pidetään ruuanvalmistuksessa nykyisin hyveenä? Miksi ihmisten oletetaan olevan idiootteja ostaessaan ruokaa?"Mutku se kastikeliha on niin kätevää...". Ihan varmasti on, varsinkin einestehtaan johtajan mielestä, taas saatiin yksi tuote lisää ihmisille jotka ovat kovaa vauhtia luomassa itsestään uutta uusavuttomien kulutusryhmää jotka eivät edes halua tietää syömästää ruuasta mitään. Välillä (lue: 95% ajasta) tuntuu että kaikkien Suomalaisten oletetaan jo kuuluvan tähän ryhmään. Suuntaus on luultavasti kovasti elintarviketeollisuuden mieleen, tällaista kuluttajaryhmää on helppo ohjailla. Tällainen kuluttajaryhmä ei sitäpaitsi osaa enää edes vaatia ostamaltaan ruualta laatua, he ovat täysin tyytyväisiä siihen tuotetarjontaan jonka elintarviketeollisuus tehokkuutensa ja tuottavuutensa nimissä katsovat rahvaalle riittävän.
Karjalanpaisti ala Paahtaja
- 200g sian kylkeä ohuina siivuina
- 500g karitsan lapaa paloina
- 500g hirven ulkopaistia paloina
- 1 iso sipuli silputtuna
- 3 valkosipulin kynttä murskattuna
- 10 katajanmarjaa
- mustapippuria
- suolaa
- 5 dl hyvää lihalientä (luista keitettyä)
- vettä
Laita kylmälle pannulle puolet sianlihasta. Sulata lihasta rasvaa niin että paistinpannun pohja peittyy ja ruskista siivut alustavasti siinä. Poista sianliha pannulta.
Kuumenna pannu erittäin kuumaksi. Ruskista karitsanliha nopeasti ja nosta se pataan. Huuhtele pannu tilkalla vettä. Lisää loput raa'asta sianlihasta ja toimi äskeisen kaltaisesti hirven lihan suhteen. Silppua sianliha, ruskista se yhdessä sipulin kanssa, ruskista jälleen pannu vedellä. Laita kaikki ainekset pataan, kaada lihaliemi sekaan ja sekoita. Nestettä pitäisi olla niin että lihat juuri ja juuri peittyvät.
Kypsennä 150C/4h kannen alla. Sekoita välillä ja lisää vettä niin että lihat eivät pääse kuivumaan.
Valmis karjalanpaisti on mureaa, sellaista että liha on jo osaksi hajonnut. Lientä pitäisi olla padan pohjalla, lihat eivät saisi kuitenkaan varsinaisesti siinä uida. Lisukkeeksi meni tällä kertaa keitettyjä ohrasuurimoita, myös puikulaperunat ovat loistava vaihtoehto.
