Sosekeitot ovat kaikessa yksinkertaisuudessaankin omia kestosuosikkejani...voit keittää melkein mitä tahansa kasviksia keskenään, soseuttaa ja lisätä sekaan sattumia jos siltä tuntuu. Jos kalorit kammottaa niin nesteenä toimi vesi- jos ei, niin kuohukerma rulaa ja tekee melkein mistä tahansa sattumasopasta kelvollista tarjottavaa mille tahansa aterialle.

Tällä kertaa sosekeitto ei valikoitunut ruuaksi sattumalta. Operaatio suukirurgian päiväpolilla, kielto nauttia kiinteää ravintoa pariin- mielellään kolmeen päivään vetää kovemmankin karpaasin hiljaiseksi...niin, nestemäinen voileipä, kossu tai bisse ei kuulemma ollut myöskään sallituujen aineiden listalla...eivät kuulemma sovi yhteen kolmenlaisten särkylääkkeiden kanssa. Ole tässä sairaslomalla sitten, saunaankaan ei saa mennä eikä siellä kyllä viitsisi kauhean pitkään ilman olutta edes istua. Vähemmästäkin raavas mies ahdistuu!

Sairaalasta kotiin ajellessa mietin päivän apetta, nälkä oli kauhea mutta vaihtoehdot vähissä. Mieleen tuli Knorrin vaaleanvihreät sosekeitot...ääh, miksi ostaa valmista jos sen voi tehdä itsekin...tulee parempaa tai ainakin sellaista kuin sattuu tulemaan. Päätin sitten tehdä katkarapukeittoa, safkaa jota voi syödä haaleana ja jonka syömiseen ei tarvitse hampaita.

Inkivääri-katkarapukeittio

  • 2 dl hyvää kalalientä
  • 1/3 vihreä paprika
  • 1 peruna
  • 1 shalottisipuli
  • 2 valkosipulin kynttä
  • peukalon kokoinen pala inkivääriä
  • 100 g katkarapuja
  • 2 dl kerman korviketta
  • mustapipuria
  • valkopippuria
  • 1 tl tilliä
  • 3 rkl puristettua limen mehua
  • ripaus suolaa

Pilko kasvikset. Lisää ne liemeen ja keitä kerman ja mausteiden kanssa kypsäksi. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Lisää katkaravut ja limen mehu. Kiehauta nopeasti...nauti miten nautit.

Pari sanaa suorituksesta...inkivääri maistuu liikaa, jos joku päättää tehdä keittoa samalla reseptillä niin suosittelen inkiväärimäärän puolittamista. Lisäksi unohdin chilin...tiedän, häpeän ja luultavasti nukuin huonosti juuri sen takia. Keitto olisi ehdottomasti kaivannut pientä puraisua Lemon dropin tai jopa Habaneron hellistä mutta (ah, niin) polttavista huulista.