Sanon minä. Ainoita fiksuja lauseita mitä armeijasta opin oli se, että päivällä nukkumisesta tulee matoja. Tuon viisauden kertoi päälle viiskymppinen ja päälle 130 kiloinen sotilasmestari. Joo-o. Hyvä että jotain sentään mieleen jäi siitäkin arbeetista.

Aloin oikeastaan kirjoittamaan ihan vain tylsyydestä- tylsistymisestä tylsyyteen, tai siitä että tekisi mieli kirjoittaa ruuasta- tai ruuan tekemisestä tai ruokakulttuurista tai menneen ajan nostalgiasta tai balttien dualektiikan vaikutuksesta suomalaiseen runouteen tai ihan vain jostakin. En keksinyt mitään mistä kirjoittaa. Ei hyvin mene. Nyt kun kerrankin olisi aikaa kirjoittaa eikä tarvitsisi edes stressata aamulla odottavaa kellon soittoa, en keksi mistä kirjoittaisin. Voi v¤%¤# sentään! Miksi kaikki hyvät ajatukset tulee juuri silloin mieleen kun pitäisi mennä nukkumaan ja seuraavana päivänä on heti kahdeksalta jokin muka tärkeä työjuttu...en tiedä sitäkään. Tylsää sanon taas minä. Nyt kun voisin ajan kanssa vaikka kirjoittaa esseen ABC-ketjun vaikutuksesta suomalaiseen kansaterveyteen, en saa mieleeni mitään järkevää kirjoittamista...tylsää! Muikkujen paistamisestakin olen kirjoittanut ainakin kolme kertaa...en viitsi taas kerran kirjoittaa jostakin hel#¤%&n kaloista jotka ruskistetaan voissa ja syödään...no oli ne kuitenkin hyviä vaikka just nyt en kehtaa sitä analysoidakaan.

Tänään melkein tein lihapullia, oli muuten hyvä idea mutta jäisestä jauhelihasta on vitsit vähissä...ja kun en ole meteorologi niin seuraavan päivän säätä ei voi tietää vasta kuin seuraavana päivänä. Ai että mitäkö ilma vaikuttaa ruuanlaittoon...no tietysti se vaikuttaa, ainakin lomalla ollessa. Jos ilma vaikuttaa lämpimältä niin silloin voi tehdä jotain muutakin kuin olla yleiskoneen ja hellan välissä...jos ilma puolestaan on huonohko- eli ei sellainen jolloin viitsii huvikseen notkua ulkona, voi ajan hyötykäyttää vaikka ruuanlaittoon. Asiaa sotkee lisää se, että ihan lomalla olemisen ilosta voisi kakaroita käyttää jossakin perinneruokapaikassa syömässäkin...ja sitähän ei kannata tehdä jos ulkona on hyvä ilma koska silloin voi puolestaan käydä jätskillä Pitsassa ja jätskissä on kuitenkin yhdelle lomapäivälle jo liikaa äksöniä. Eli ei oo heleppoo, sanon minä. Tulis syksy ja toivonmukaan ihan oikeitakin murheita, vaikka vain töistä.

Tuo valokuva- joo myönnän, on irstaan näköinen ja kiitos Nokian koodaajien, on tarkentunut hassusti- esittää jäätelöä, mitäpä muutakaan. Jotain tarinaa tuolla tietysti on...ihan pientä vain, onneksi. Huonosti olisi jo asiat jos yhdestä jäätelötikusta saisi sivutolkulla asiaa. Kuten jo kerroinkin niin kuva esittää jäätelöä joka jostain syystä tarkentui ihan miten sattui. Se ei kuitenkaan ole tärkeää, kunhan kerroin. Kuva on otettu toissapäivänä lähellä Möllärin möljää tai paremminkin eteläisen venesataman käytöstä poistetulla rannalla. Paikkakunnan jokainen saakin keksiä ihan ite. Tarinana oli ihan vain se, että käytiin kakrujen kanssa hakemassa jätskit lähellä olleesta Siwasta, ilma oli mitä mainioin ja jäätelön syöminen autossa olisi ollut hyvän jäätelön tuhlausta...ei muuta kuin nasta lautaan ja yhden korttelin verran etelään...jee, ja lähes täydellinen jätskin syönti oli valmis. Lämmin päivä, sopivasti ihmisiä, ei minkäänlaista vitutusta, vanhan puun tuoksu, laineiden liplatus ja sopivasti öljyä meressä...voiko jätskin syönti enää paremmaksi muuttua? No voi kyllä, ihan helpostikin mutta sillä hetkellä kyse oli ehkä sen päivän parhaimmasta tilanteesta. Sellaisesta josta pitäisi saada korvien väliin tallenne ja jota voisi sitten jonain huonompana päivänä elää uudestaan. Tällaisten tilanteiden hienoutta harvemmin tulee vain huomattua, pitäisi kyllä mutta kun ei hoksaa, tai ei vain kerkeä. Tylsää sanon minä.