Kävinpä tänään ruokkisella syömässä toimiston lähellä olevassa oppilasravintola Pikku Mestarissa. Ruokana oli ala carten puolella alkupalaksi salaattipöytä tai seljankaa ja pääruuaksi paistettuja muikkuja muusilla. Hintaa lounaalla oli 8 ekeä jota voi nykyisillä hinnoilla pitää jopa edullisena.

Otin alkuruuaksi Seljankaa siitä yksinkertaisesta syystä etten ole koskaan sitä syönyt. Seljanka paljastui sellerillä ja lohella höystetyksi sipulikeitoksi jossa oli lisäksi lusikallinen smetanaa höysteenä. keitto ei ollut huonoa mutta hyväksikään en sitä kehtaa mainostaa. Omasta mielestäni kun kun keiton sielu tulee liemestä joka toimii keiton pohjana. Tässä tapauksessa sielu oli kovin vaatimaton tai vaihtoehtoisesti keittopohjana oli pelkkä sipulien keittoliemi. Pääruokana oli muikkuja joita työkaverin kanssa odotettiin kieli pitkällä. Annoksessa oli kauhallinen muusia, kymmenkunta pienehköä muikkua ja freesattua porkkanaa. Koko annos oli valeltu sipuli voisulalla...nam-nam. En muista että milloin olen viimeksi syönyyt ihan rehtiä voisulaa- siis oikeasti syönyt niin että suupielet kiiltää syönnin jälkeen. Muikkujen rapeutta tai paistolämpötilaa voisin kommentoida mutta empä viitti kun menee liiaksi fanatisoinniksi jos motkottaisin puuttuvasta rukiin mausta tai aavistuksen liian pehmeästä rakenteesta (motkotin kuitenkin).

Asenteeltaan safka oli kuitenkin postiivinen ylläri joka oikeastaan pelasti tylsän työpäivän. Kalan hinnoisttelusta johtuen muu kuin kalapuikot ja norjan lohi kun alkaa olla varsinkin kohtuuhintaisena jo katoavaa kansaperinnettä. Joskus harvakseltaan tehtaiden keripukkikerhoilla on tarjolla silakkapihvejä mutta muikkua ei silakka voita...ainakaan omasta mielestäni.

Nyt harmittaa kun en näpännyt kännykällä annoksesta kuvaa...satunnainen surffari voi sitten vain käyttää mielikuvitustaan tai googlettaa kuvan paistetusta muikusta .